Jaahas, jaahas.

Aikoo kiireviikon pukata. Ehkä jopa puolitoista kiireviikkoa. Jakso vaihtuu tämän viikon lopussa, ja numerot on annettava seuraavaan keskiviikkoon mennessä. Tällä viikolla tulee siis korjattavaksi kuusi koenippua, työkirjat, vihot - ja sitten pitää miettiä ne numerot...

Tämä tarkoittanee, että blogi hiljenee taas hetkeksi. Palajan heti kun työkiireet ja Oikea Elämä sallivat. ;)

Hajanaisia kukka-aatoksia

Päivän ahkerointi: Kukkapöytä muutti ja antaa tilaa tulevalle kirjahyllylle. Siinä ne nyt kököttävät, rivissä. Otin selvää reunustraakkipuun ja siroliuska-aralian hoidosta. Että vetä sais antaa, ja kuivahtaa hiukkasen välissä. Valoakin runsaasti, muttei suoraa paistetta. Selma. Ovat kuulemma erityisen herkkiä vihannespunkeille. Onneksi luin siitä vasta kotona, muuten olisivat varmaan jääneet rehut kauppaan.

Komea tuoksupelargoni pääsi kuistille kärsimyskukan viereen. Kärsimyskukka ei vain kasvata uusi lehtiä vihdoinkin, vaan myös aikoo haaroa! :))))) Ihana pikkuinen.

Kliivia oli ilmeisesti saanut ovesta kylmää, sillä lasten kavereilla (ja joillakin omillakin) on tapana notkua ovella ovi auki. Pakkasella ei hyvä idea muutenkaan. Pelastin reppanan lämpimämpään toiselle kuistille, ja uskon sen kyllä toipuvan koettelemuksestaan.

--

Pitääkö minun nyt siis oikeasti herätä 3:30 katsomaan joukkueyhdistetyn mäkikisaa? :o Kamala aika. Pitänee harkita soffalla nukkumista. Kaikkea sitä penkkiurheilun eteen aikookin tehdä...

PAKINAPERJANTAI: Nautinto

*pärskis-polskis* Vielä toiset 50m tätä, sitten hetken huilaus. Vasen-oikea-vasen-oikea. Hitto, käsi suoremmaksi. Vasen-oikea-vasen-oikea. Auts, alkaa olla kohta maitohapoilla. Vielä 15m ... vasen-oikea-suoremmaksi-oikea... Perillä. *puuskustusta ja huohotusta*

Hetki rentoutusta, ja samalla voi katsoa muiden menoa lasit otsalla.

Ei kun menoksi. Parisataa metriä lämmittelyä taas, sitten vielä vähäsen uimalautaa ja taas parisataa rentoa menoa. Sitten vielä viimeiset kolmesataa metriä kovaa vauhtia, lepo ja satanen jälkilämpöä.

Venyttely hämärässä saunassa, sitten rojotusta silmät kiinni. Täydellistä.

Kuva Turun kaupungin www-sivuilta: Impivaaran uimahalli, luulen

Teetä.

Tässä tänään koemaistettu uusi tee - Ystävättäreltä saatu. Aivan ihanan makuinen. Kukkainen. :))))))))

Toinen tee, joka odottaa maistamistaan on Rooibos - Aavikkokerma. Sisältää mansikkaa, kamomillaa, vaniljaa ja tuhatkaunon terälehtiä. Nami epäilemättä.

Kolmas tee on Mansikkapilvi, joka tuoksusta päätellen on pehmeä ja makea. Pohjana vihreä tee. :)))

Yhtä teejuhlaa tulossa. ;)

Viikko jo mennyt

Hassua, jo viikko edellisestä työpäivästä. Lomaa voisin jatkaa pidempäänkin, mutta olkoon. :p Ehdin sentään tänään uimaankin, joten ei mennyt hiihtoloma urheilullisesti ihan kokonaan hukkaan.

Tänään löysin talvisaappaat kohtuuhintaan. Heti ensi viikolla pääsen testaamaan tositoimissa. ;) Lisäksi hamstrasin Mansikkapilvi-teetä. Vihreää teetä höysteillä. Nami. :)

Kännykkä lähti kahdeksi viikoksi lomalle tehtaalle fiksattavaksi. Läpän saranassa on joku vika, ja pitää sitten oikein kunnolla korjata. :-o Huonoa palvelua muutenkin, joten ei täysin onnistunut keikka. Uinti puolestaan oli sangen onnistunut ja mukava kokemus.

Minkähän takia Blogilista ei ilmoita päivityksistäni? :-o

Rakas päiväkirja...

Maanantaina kävi tyttärelle hammaskolaus, ja ylärivistä katosi etummainen rautahammas ja sivummalta maitohammas. Odottelemme jännittyneenä, miten toiselle rautahampaalle ylärivissä käy. Saa pitää peukkuja.

Muita vaurioita ei onneksi tullut, joten pääsimme "lähes" säikähdyksellä. Tulipa käytyä Pulssissa päivystyksessä maanantai-iltana ja tiistaina kunnan hoidossa kuvattavana ja katsottavana. Uutiset olivat lohdullisia. Ehkä ainoa vaurio oli se yksi hammas, mutta sekin saadaan fiksattua ajan myötä, kunhan rautahampaat ilmestyvät rivistöön. (Onneksi meillä on tapaturmavakuutus...)

Tämä viikko on mennyt siis toistaiseksi poissa netistä hammasasioita hoidellessa, ja muitakin. Lomalla sitten on kiire? :D Niinhän se pruukaa olla.

Eilen kävi päivällisvieraana miehen serkun perhe. Että osaavat olla mukavia ihmisiä. :)

Pitäisi alkaa vissiin tehdä töitäkin taas, ettei ensi viikoksi kasaannu liikaa. Pitäisi laatia kokeita ja alkaa miettiä arvosanoja taas. Jakso vaihtuu heti seuraavan kouluviikon jälkeen... Että eiku töitä.

Hrmhm.

Hahhahaa! Kahden viikon ja kahden päivän päästä meillä on kirjahylly! Ei vielä täydessä mitassaan, mutta alku on lupaava. :)))) Se oli onneksi halvempi kuin luulin. Lisäksi bongasin aivan ihanan kirjoituspöydän, joka ei suinkaan ollut edullinen. :p Mutta nätti se oli. Ehkä joskus, ehkä joskus...

Tulipa hoidettua asioita myös, ja kotiin palasikin onnellinen pikku frouva.

Frouvan onnellisuus karisi kuitenkin frouvan soittaessa isälleen, joka oli jälleen onnistunut saamaan itsensä känniin klo 15 iltapäivällä. Rähähdin, korvaan kuului marmatusta ja syyllistämistä, joka sai aikaiseksi desibelien nousun frouvan ennestään jo kovaan ääneen. Puhelu jäi sitten kesken.

Ongelma oli, että kehtasin ääneen ihmetellä, että viimeiset kymmenen kertaa hänelle soittaessani hän on ollut tuiterissa tahi kännissä. Aika kohtuullinen tilastollinen todiste herran alkoholiongelmasta, jonka myös kehtasin sanoa ääneen. Hänen kommenttinsa oli, että "sinähän sen päätät". Jaa minkä? Sen, että juopotteleeko hän vai ei? :-o Tuskinpa. Siihen loppui puhelu.

Kiukkuani olen purkanut siivoamiseen, ja hyvin toimiikin tämä terapia.

PAKINAPERJANTAI: Remu

Remu muutti meille allergiaperheestä noin kymmenen kuukauden ikäisenä. Remun "entinen" nimi oli Pontus, mutta meistä se ei sopinut lainkaan sievälle pienelle mustalle kissalle.

No olisihan se kyllä sopinut. Remu nääs oli kova poika syömään, ja pullistui hetkessä melkoisen pulskaksi kissaksi, kunnes hoksasimme rajoittaa herran syömistä "vain" kolmeen kertaan päivässä. Kissa parka. Kulinaristi, jolta kielletään suurin huvi.

Remu oli toki uudenkin nimensä arvoinen. En ole ikinä kuullut kissan pitävän sellaista elämää ja mekkalaa kuin meidän pienokaisemme. Kissaksi hänen äänensä oli sangen kajakka, jota (betoniseinän takana asuva) naapuri erehtyi luulemaan vauvan itkuksi. Niin.

Remun hepulit olivat aivan omaa luokkaansa. Eteisestä sai todella komean loikan ottamalla vessan ovesta noin metrin korkeudelta (KLONK-KOPS) vauhtia suoraan tuulikaapin oveen (kaPAM) keittiön vastaiseen seinään ja siitä täyttä vauhtia makuuhuoneen läpi parvekkeen ovea päin. (PAM!) Jepjep, Remu. Oli se ovi kiinni edelleen.

Törmäyksestä toivuttua olikin hyvä ilmaista jälleen kovaan ääneen olevansa nälkäinen. Kenellä on ollut kissa, joka ei pääse hyppäämään tiskipöydälle, koska maha otti vastaan?

Niin rasittava kuin meluisa ADHD-kattimme välillä olikin, kehräävä kissa sylissä on aivan korvaamaton muisto. Se eläin oli täysi ääliö, mutta aivan valtavan suloinen sellainen.

Minulla on ikävä sitä eläintä.

Kevätfiilis iski!

Mahanpohjassa kutisee. Hymyilyttää lakkaamatta. Naurattaakin. ;) Lomalomaloma. Kevätkevätkevät. Jei!

Tänään käväisen uimassa. Rehkin itseni uuvuksiin ja nautin saunasta. Tällä kunnolla uuvuksiin rehkimiseen ei menne paljon aikaa. :D

Kävin kuistilla pussaamassa kukkia. Oleantereita en pussannut, sillä ovat melkoisen myrkyllisiä. Silitin kuitenkin. Kärsimyskukka näyttäisi kasvattavan uutta silmua varteensa, liekö haaroittumassa? :))) Lyhyeksi napsittu pelargoni saattaa elpyä, vaikkei lehden lehteä näykään. Peukut pystyyn.

Voi kunpa selviäisivät.

--

Edit: Kävin uimassa ja uinkin mallikkaan määrän! Tuli hyvä olo siitäkin, tosin joku mätti, sillä kramppasin useamman kerran. Ehkä olen juonut liian vähän.
Tekniikkakurssi tulee enemmän kuin tarpeeseen. Voi kunpa se alkaisi pian, kun olen kerran onnistunut psykkaamaan itseni siihen innostumaan.

Pitäisiköhän ostaa loman kunniaksi uusi kukka? :D Tuli vain mieleen. Jospa kävisin Kauppilassa joku päivä. Jonain päivänä käymme Boknäs-kaupassa ihailemassa hyllyjä ja katsomassa, paljonko unelmani maksaa.

Uah

Nyt on ikävä kesää. Ihan todella. :(

Päivät pitenevät, mutta kevääseenkin on vielä aikaa. Mihin minulla toisaalta on kiire?

Kiire kukkapenkkeihin! Kiire hankkia pelargonioita! ja daalioita! Ja jos vaikka laajentaisin kesäkukkavalikoimaa jollain uudella! ;)

Vaan ehkäpä töihin on helpompi keskittyä, kun päivät eivät mene pihalla peuhatessa. Kasvattaa luonnetta odottaa... (ha-ha ja kuu on juustoa)

Ei vaa, päivä oli kamalan rankka. Pakko mennä nukkumaan sohvan ja viinilasillisen jälkeen.

*haukotus*

Pinnan pituudesta minua ei ainakaan voi edelleenkään kehua. Taidan olla vähän väsynyt. Ei olisi huonompi idea mennä tänään ajoissa nukkumaan - heti laatusarja Supernaturalin jälkeen. :D L-koodi jääköön tänään väliin.

Huomenna pukkaa pitkää päivää. Lupasin olla koululla tukiopettamassa klo 9, vaikka muuten aloitan vasta 11:30. Noh, parempaakaan aikaa ei ollut, joten kelpaa. Saanpa tehtyä sitten odotellessa keskiviikon valmiiksi. Koulun jälkeen lusin jälki-istuntovuoron vielä. Jei.

--

Kuulin tänään, että äidin työkaverilla on joku harvinainen ruusulajike omassa puutarhassaan. :-o Pitää päästä katsomaan kesällä kukintaa. Meilasinkin siitä jo hätäpäissäni. :D Olisi kiva ottaa selvää, mikä kyseisen ruusun lajike on - omistajakaan ei tiedä. Tietäisiköhän Arno Kasvi?

Jäi kiinnostamaan. Kukkii kuulemma juhannusruusun kanssa samoihin aikoihin, ehkä hieman myöhemmin. Ruusun omistaja on mitä miellyttävin ihminen, joten mieluusti käyn kurkkaamassa kesällä. :)

---

Kohta on jo hiihtoloma. Sitten pääsiäinen ja sitten jo kohta kesä. :o

PAKINAPERJANTAI: Melodia joka hetkeen

Minulla on rasittava piirre. Itse asiassa minulla on niitä montakin, mutta tämä nyt sopii päivän teemaan.

Kun kuuntelen toisia, useimmiten jotain tarinaa tai kertomusta, tapahtumaa tai tilitystä, päässäni alkaa soida joku aiheeseen sangen sopiva tai epäsopiva viisu. Voi olla, että biisi valikoituu puheen rytmin tai aiheen mukaan. Voi olla, että se tupsahtaakin mieleeni jonkun värin tai tilanteen takia.

Sinänsä ihan hauska juttu, ei siinä mitään. Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun alkaa väkisin laulattaa. Keskustelepa pomon kanssa loppukevään töistä, kun päässä kaikaa Ti-ta-nic, rautavuori, Ti-ta-nic, rautakuori, maiiine kauaaas kantautuuuh, sen eessä ihmis-mie-li antautuu. Sen nimi oli Ti-ta-nic....

Kovin usein töissä alkaa soida päässä "Oli hepokatti maantiellä poikittain jalajallanjalalavei".

Jos kerran on pakko jonkun soida päässä, miksei vähän valikoidumpaa laatukamaa?

Apulanta

Taas löytyi levy, joka puhuttelee. Ei pelkästään puhuttele, vaan vie mukanaan. Sanoituksissa on taas Se Jokin. Jo edellinen levy Kiila osui jotenkin hermoon oman elämäntilanteen takia. Tämä tuntuu peesaavan hyvin tämänhetkistä tilannetta. Ehkä meillä on yhteneviä kokemuksia menneisyydessä.

Itse albumista: Esteettinen ulkoasu. Erityisen hienona pidän vihkosen takana löytyvä lyhyehkö kooste jokaisesta biisistä, johon kappaleen sanoma on hienosti kiteytetty.

Esimerkiksi kappaleesta Koneeseen kadonnut Wirtanen sanoo

"Oikeastaan kasvamme hyvin vähän. Tai oikeammin: kasvamme harvakseltaan. Kyse onkin sitten siitä, paljonko kerralla kiskaistaan ja mikä on sen hinta.Kasvamme vai selviydymme? Ehkä me olemme ruusupensaiden kaltaisia: kukimme paremmin/kauniimmin, kun meitä välillä vähän leikellään."

Niinpä.

Mikähän Apulannassa niin viehättää? En osaa yksilöidä mitään yhtä tiettyä asiaa. Aggressiiviset kitarat ovat minun makuuni. Ehkä kitaroissa on Apulannan vahvuus? Väksin alkaa tukka heilua musiikin tahtiin...
Edellistä albumia muistan kritisoitaneen, että on liian samanlaiset riffit kuin ennen. Höpöhöpö. Tai voi se totta olla, mutta miksi jostain niin hyvästä pitäisi luopua vain siksi, että edelliselläkin levyllä soitettiin raivokkaita riffejä? Pthyi, sanon minä moiselle kritiikille! (On hänellä toki oikeus mielipiteeseensä...)

Kuitenkin ne sanoitukset. Mies ei usein pidä niistä, vaan väittää sen kaltaisten sanoitusten syntyvän helposti. Mitenkähän on? Mielestäni Wirtanen osaa sanoa minimalistisesti paljon. Vai johtuuko sanoituksista pitämiseni siitä, että samastun niihin niin voimakkaasti?

Jaa-a. Kenpä tietäis sen.

Apulanta on Minun Musiikkiani. Kiitos taas herroille musiikista!

Kuva on Apulannan kotisivulta http://www.apulanta.fi