SciFi-nostalgiaa

And now something completely different

\begin{rant}
Voi nostalgian huumaa. Esikoiseni, kohta 9v poika lukee Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjaa. Nostalgiaa tämä on siksi, että aloitin oman SciFi-hämyilyni juuri kyseisestä sarjasta oman isäni opastamana. Taisin lukea kirjan päivässä sitä mukaa kuin kirjastosta uusia löytyi. Kun olin lukenut ne kaikki, luin ne uudestaan, ja uudestaan, ja vielä uudelleen. Sitä myöten luin samantien Tarzanitkin.
Isoisäni, joka kuoli jo ennen vanhempieni häitä, oli innokas käsityöläinen mielenterveyshoitajan työn ohessa. Hän on mm. maalannut lukuisia tauluja ja sitonut kirjojakin. Näitä itse sidottuja kirjoja isällä on tallessa vielä ainakin Jules Vernen pari kirjaa, mm. Matka maan keskipisteeseen muistaakseni. Lisäksi sidottuina löytyy ainakin kaksi kirjaa Burroughsin Pellucidar-sarjasta. Muistan lukeneeni ainakin teokset Maan uumenissa sekä Ikuisen päivän maa.

Burroughsin teoksia on luettavissa mm. Gutenberg.org:ssa ja Literature.org:ssa. Hieno idea laittaa kokonaisia kirjoja nettiin kirjastoksi! :)

Muistelo jatkukoon:
Seuraava - huomattavasti visuaalisempi tutustuminen SciFiin tuli elokuvien muodossa, jos vähän oikaisen tarinaa. Isä lähes 'pakotti' minut lukemaan Arthur C. Clarken kirjan Avaruusseikkailu 2001 vuonna 1984, kun oli 12-vuotias. Ihmettelin intoaan, mutta luin, ja loistava kirjana se oli! Selitys tuputtamiseen paljastui isän vietyä veljeni ja minut katsomaan Avaruusodysseia 2010. Jestas, mikä kokemus! Taisi olla ensimmäinen kunnon leffa, minkä olen nähnyt - ainakin ensimmäinen, minkä muistan.

Tämän jälkeen ei paluuta ollut. ;) Luin hotkimalla kaiken, minkä käsiini sain. Välillä lipsahtelin fantasiaankin... Parhaina muistoina mainittakoon edellisten lisäksi klassikko Asimovin Säätiö-sarja. Alkuperäinen trilogia räjäytti tajunnan... Uusinta, mitä scifistä olen lukenut on Iain Banks, jonka kirja Player of games oli aivan mielettömän upea. Sittemmin olen lukenut muitakin hänen kirjojaan. Tutustumisen arvoinen ilman muuta, jos scifistä pitää.

/end{rant}