hiihtolomasta kesälomaan. Taukoa.

Jopas aikaa vierähtää, kun on työn touhussa. Kevät meni töitä tehdessä, kesä puutarhaa ropsuttaessa. On rakennusprojektia siellä täällä, kukkapenkkejä tuonne ja tänne, sorakäytäviä, pensaita, terassia, ... you name it.

Ihan hyvää kuuluu niin minulle kuin pihallekin. Hieman tuskaa tuottaa ajatus töiden aloittamisesta. Olenhan niitä jo tehnytkin... Oppilaat palaavat viikon päästä laitumilta. Mahdankohan olla valmis? Kai minä olen. Suunnittelua ja aivojen kokoamista viikon verran, sitten tositoimiin.

Sitä odotellessa tilasin soraa ja kiviä. Pidän niiden kanssa hauskaa vielä tämän viikon kuitenkin. Kukkapenkit voisin perustaa. Mahdanko enää syksyllä istuttaa? Tiiä häntä.

Akvaarioiden määrä on nyt kolme. Yhdessä kävi yllätys, ja monnit olivat lisääntyneet kertaheitolla. Edellinen omistaja sanoi, etteivät olleet hänellä lisääntyneet kertaakaan. No näköjään osaavat sitten senkin taidon. Pitänee luovuttaa toinen vesseli pois, ettei yllätys toistu.

Haaveilen liskoterraariosta. Remontti on vienyt rahatilanteen aika heikoksi, joten voi olla, että joudun odottamaan sen kanssa. ;)

Kuvia projekteista tulee, kunhan joudan.

Niin sitten - sitten niin

Kaksi viikkoa kieli vyön alla, vauhtia on piisannut. Asioita on hoidettu kaksin käsin ja jaloinkin. Selvittyivät ne. Paitsi ne lentoliput. Ehkä nekin selviävät vielä tänään. Toivottavasti ei sotkuja. Ei ei ei sotkuja. Mutta pahinta odotellessa, kuitenkin toivorikkaana.

Aina ne jotenkin järjestyvät, asiat.

Kokeet on korjattu, numerot on annettu, työhuonetta siivottu. Sain siihen apuakin. Ei siellä vielä siistiä ole. Pitää pyytää lupa siirtää lisää kansioita kaappiin. Pitää saada tilaa niille, joita joka päivä tarvitsee. Meitä on siellä aika monta kuitenkin, eikä tilaa kenellekään.

Oli potkiaisia, oli penkkareita, oli vanhojen päivää. Ihania. Voi niitä nuoria. Niin iloisia ja jännittyneitä, niin kauniita ja komeita. Tänään illalla koettelemus laivalla - wanhojen risteily. Peukut pystyyn, ettei kenellekään mitään sattuisi, vaan olisi hyvä ja kiva reissu kaikille. Keikuttelua lupaavat. Kylmää.

Hiihtoloma. Huhhuh. (Kannoin kotiin harjoitustöitä tarkistettavaksi.)

Mitenkä taas on vaikee jaksaa?

Voi voi. Jakson vaihtuminen on aina kalmaista aikaa. Juuri vaihtui, töitä on. Ja niitä on. Tasapainon vuoksi otin projektiksi yhteisen "työhuoneemme" siivoamisen töissä. Vapautin yhden kaapin harvoin tarvittaville asioille. Sen avulla vapautin kaksi hyllyä työhuoneesta. Mapitin sekalaisia papereita vuosilta 1990-2004, pesin hyllyt. Siirsin niihin kirjoja pöydältä. Pesin pöydän. Alkuviikosta jatkan sitkeästi. Tiedän, että huoneesta tulee viihtyisämpi kaikille.

Voi kokeiden korjaus. Olen viettänyt aikani kursseja suunnitellen, joten kokeiden korjaus on tekemättä. Ensi kerralla korjaan kokeet välittömästi, niin se on sitten tehty. Roikottaminen ärsyttää. Toisaalta niin tekee kokeiden korjaaminenkin. Tuska ei tosin pienene odottamalla. *huokaus*

I need my happy place.

Asiat järjestyvät, kun vaan tekee. Työt tosin eivät tekemällä lopu.

Remppaa, ei kukkia

Odotellaan. Ei ole mitään tapahtunut. Tänään oli jotain kotelointeja tehty. Saatiin piirustukset keittiöstä ja hyvältä näyttää, eikä edes pahan kallis. Kylppärikalusteet olivat myös aika passelin hintaisia. Kyl se siit.

Kärsivällisyys on välillä tipotiessään. Sitten taas kiinnostus ja ärsytys lakkaa ja unohdan koko remontin. Turha kitistä. Se vie sen aikaa kun se vie, ja sitten on valmista. Pääasia, että tehdään hyvin ja nättiä. Niin se menee, joten ei auta ku olla tyytyväinen.

Esikoisen kanssa krisaa taas. Että voi olla vaikeaa. Pikkuveljensä kimpussa alati. Ärsyttää minkä ehtii ja kinaa kaikesta jokaisen kanssa. Purkaa turhautumisensa vääntämällä pikkuveljen kättä niin että toinen ulvoo. Voi kypsyys. Tämä tapahtui siksi, koska en suostunut tilaamaan haluamaansa peiä heti, ja kaiken hyvän päälle olin kamala äiti, ja kielsin katsomasta hänelle sopimatonta leffaa. Huonosti kestää odottamista tämä vanhin.

Onneksi vahinkoja ei ole sattunut. Yhteenottoja jatkuvasti. Joskus väsyttää tämä ammatinvalinta. Ensin väännetään koulussa tyn puolesta ja kotona alkaa sama juttu. Välillä kyllästyttää kasvattaa aamusta iltaan. Voi voi. Jonain päivänä sitten näkee, että joku on mennyt perille, ja taas jaksaa paremmin. Tänään jaksan huonommin.

Täällä tarvittaisiin eristyskoppi pahiten meluavalle. Äänieristetty tietenkin. *huokaus*

Purpati purpati.

Remppa ja kukkia

Remppa ei ole viikkoon edennyt. Mikähän lie viivästyksen syy? Olisi kiva päästä saunaan vihdoinkin. Noh, ajallaan sitten. Nätti tulee, kun nyt vain valmistuisi. Kuistille pitäisi tulla kaappi. Mittatilaustyöksi menee, kun sen kolo on epästandardi vähän joka suuntaan. Liikkeestä ssuositeltu kirvesmies/puuseppä/mikälie tuli mittailemaan ja katsomaan alustavasti. Aikamme juteltuamme hylkäsimme alustavan suunnitelman ja tilalle tuli kauniimpi. Ei tule lastulevykaappia vaan puinen. Ikuinen käytännössä. Ammattitaitoinen mies. Siinä varmaan meidän keittiöremonttimme tekijä, kunhan ensin saadaan rahat kasaan. Noh, siihen menee aikaa....

Kukkia muutti meille pitkästä aikaa. Hommasin loppukesällä mehikasveja, joista yhtä lukuunottamatta kaikki voivat hyvin, jotkut suorastaan upeasti. Kävelin halpahallin ohi, ja huomasin kukka-alen. Ostin vinkeän näköisen begonian ja jonkun huiskaleen (joku palmu se on) ja kultaköynnöstä muistuttavan köynnöstävän kasvin. Ruissalosta on jäänyt mukaan kaunis toinen begonia, joka pitäisi myös tunnistaa.

Pitänee ottaa kuvia! Harkitsen muuttoa Wordpressiin, jos aktivoidun tässä enemmän jorisemaan.

Jopas lähti käyntiin

Tuntuu harvinaisen energiseltä. Lienee harhaa. ;) Unet ovat palanneet, kiitos passelin lääkityksen. Kesälomalla sitten ajan lääkitystä alas. Siihen saakka antaa mennä vaan, että jaksan.
Toista vuotta samassa työpaikassa, ja alan tuntea joitakin työkavereita. Tuntuu vakinaisemmalta kuin ennen missään. Työsopimuskin tehdään pidemmäksi aikaa tällä kertaa. Hyvä niin, koska remonttilainasta tulee mittava.
Remppa etenee ulkorakennuksessa hyvää vauhtia. Sitä se varmaan on koko ajan tehnyt, mutta nyt alkaa olla pintoja kunnossa, joten maallikon silmiin näyttää paremmalta. Hauskaa. Saunaankin päässee kuukauden sisällä.

Palatakseni työasioihin, opettajien lisäksi alan tuntea oppilaitanikin. Viihdyn. Kivoja ovat. Panikoin uusista haasteista, mutta kaipa niistä selviää. Kyllä maar.

Olen pakkasten myötä siirtynyt taas lipittämään teetä. Jopas on kivoja uusia tuttavuuksia tullut vastaan. Pussiteetä, irtoteetä, ... Töihinkin perustin teetuvan itselleni ja kollegoille. Pitääkin viedä sinne keksejä paketti taasen. Vähennän kahvilan käyttöä ja lisään omavaraisuutta.
Lisäprojektini kevääksi on kulutuksen laskeminen. Olen jo kauan meinannut ja aina vaan meinannut laskkea, mihin rahaa oikein kulutan. Nyt lasken. Saa nähdä, miten paljon rahaa pystyn säästämään, jos jätän herkut pois. No en jätä kaikkia, mutta kai niistä voi nipistää. Mielenkiintoista. :D

Eipä mulle oikeastaan mitään kummempaa kuulu, ja hyvä niin. Haluan vakautta ja arkea viime syksyn jäljiltä.

On ilmoja pidellyt

Jestas, miten kylmää. Mies yritti jo kolmatta kertaa viikon sisällä houkutella kävelylle. Mulkaisin vain. En mene tuonne, kun ei kerran ole pakko. ikkunasta ihailen, ja totean kaunista olevan. Lunta ja valoisaakin on... Onneksi on lunta, totean jo viidettäkymmenettä kertaa itselleni. Auttaa puutarhaa kestämään.

On sitten langaton verkko. Makaan pakkasta pitämässä punkassa kahden peiton alla kirjotitelemassa. Tästä näkee ikkunoista ulos, akvaarionkin, ja kirja on vieressä. Lapsi hemmottelee ja kantoi kahvikupin tänne. Ihana lapsi, niin tärkeänä, kun osaa käyttää espressokeitintä. Tietää, että ilahdun todella. Voi toista. Oli mukinkin valinnut selvästi minua ajatellen.

Puoli vuotta akvaarionhoitajana, nht siis kahden. Edelleen tulee "ai tolleen olisi pitänyt"-tuokioita. Kalat ovat kuitenkin voineet hyvin, ainakin näennäisesti. Nyt osaan taas paremmin, niin voivat varmaan sitten oikein hyvin tämän jälkeen. Nälkä isompaan on näköjään olemassa edelleen. No, joskus sitten.

Remontti etenee. Saunapuolella alkaa olla kohta valmista. Valitsemme maaleja seiniin. Emme oikein osaa. Onneksi on ammattilaisia olemassa. On se sitten hieno... tai sellainen siitä tulee. Vähän tuli korjattavan tarve vielä jossain asiassa, mitä en ymmärtänyt. No ei se paljon hidasta. Ehkä tammikuussa saunaan!

Olisi lomaa vielä viikko, toinen. Akku on allkanut latautua, muttei riittävästi. Unet olivat jo palaamassa, mutta katosivat taas ainakin hetkeksi. Uudesta suunnasta kuului kummia, sitten iski raivo ja ahdistus. Kaksi yötä mennyt valvoen, mutta ehkä se siitä. Tai siis kyllä se siitä. Sijaiskärsintää tämä on, ei minulle tapahtunutta.
Päätän kuitenkin tästä lähtien uskoa itseeni. Jos vaisto sanoo jotain, uskon siihen. En edelleenkään sokeasti, mutta liian paljon olen nähnyt oikein.