*haukotus*

Tuli nukuttua. Näköjään meni pitkälle juhannuksen jälkeen, ennen kuin olin taas voimissani. Käsittämätöntä. Olipa vuosikin järkyttävän rankka, ei sen puoleen... Toivottavasti ensi vuosi menee vähän vähemmällä. *huoh*

Mitähän tässä olisi nyt tapahtunut, mitä viitsisi raportoida... Ehkä on turvallista pysyä puutarhalinjalla.

Puita on kaatunut lisää. Huomenna tullee kannonjyrsintäkone pistämään ne sileäksi, jotta pääsen laittamaan istutuksia kuntoon. Multaa pitää hommata jostain iso läjä. Ja reunuskiviä tai jotain.
Ulkorakennuksen remontti voisi jo kohta alkaa. Ei se edelleenkään tyhjä ole, mutta nyt työmäärä on jo siedettävä. Kuinkahan monta päivää senkin siivoamiseen on jo mennyt? Viikko ei riitä. Ei varmaan kaksikaan.
Lähinnä odotan, että pääsen siihen nurkkaukseen veivaamaan istutusta. Tulevan saunan terassi. <3 Taidan laittaa siihenkin jalosyreeniä, koska se on niin vehmas kasvi ilman kukkaakin. Voisihan siihen sitten vaikka köynnösruusun laittaa kukintaa pidentämään. Tai kärhöjä. Tai jotain. Terassista tulee varmaan puinen. Kukkapenkki siihen myös. Pieni. Ehkä laajennan sitä vieressä olevaa.

Yksi liljapenkki siirtyy. Muutama kasvi täältä tuonne. Virustaudista selvinneet kuunliljat parempaan paikkaan. Riski taudista on edelleen olemassa, joten ei kuitenkaan terveiden lähelle. Hajanaisia suunnitelmia on. Aikaa ei niin kamalasti, koska monta juoksevaa asiaa on saatava kiinni.

Esikoisen asperger-asia etenee. Tai siis etenee, kunhan saan hoitavan tahon kiinni, ja kerron, mitä tarvitsemme. Autoasia etenee. Remonttilaina-asia etenee. Avioliittoasia etenee. Parempaan. Puhun itselleni itseni rääkkäämisestä ja ylitunnollisuudesta. Ehkä jaksaminenkin etenee? Mieli alkaa olla tasapainoisempi, masennus etenee toivottavasti horisonttiin, eikä palaa. Olen mieluummin ilman. Lasten hyvinvointi etenee, näin uskon. Alkaa hahmottua, mitä heidän kanssaan olisi parasta puuhata. Kylsesiit.

Voi hyvänen aika, miten koville otti, viime vuosi.

Huh.

Ja nyt nukun. Ainakin kaksi viikkoa.

Loma. Ala jo.

Viimeisiä viikkoja viedään. Raskasta on, mutta loppu häämöttää. (Edelliseen postaukseen nähden ehkä korni ilmaisu.) Häämöttää sekin. Viikko, ehkä kolme, jotain tuollaista.

Reissu oppilaiden kanssa meni mahtavasti, ja oli mielenkiintoinen. Enää täytyy jaksaa kolmisen viikkoa, ja parit kokeiden korjaamiset. Äiti, auta. :P

Pihassa ilmeisesti kasvaa kaikennäköistä, mutten sinne ole vielä ehtinyt. Kesäkuun alusta sitten. Remonttikin alkaa näinä päivinä. Sitten on piha täynnä autoja ja meteli kova. ;o Toivottavasti ulkoinen meteli vähenee jo kesäkuun alkuun mennessä. Kai purkaminen meluisinta on? Onhan?
Sitten pitää käydä ahkerasti maauimalassa, että pääsee pesulle. Sauna menee nääs käytöstä ihan heti. Se varmaan palaa käyttöön aikaisintaan kuukauden päästä. Eksoottista.

Rahanmenoa ei voine estää: auto alkaa uhkaavasti levitä alta. Äkkiä vaihtoon, kun siitä vielä jotain saa. :P

Onpas turhanpäiväistä jaarittelua. Kertonee aivojen tilanteesta paljon. Tässä tulos, kun ei ole mistä ammentaa. Loma. Ala jo.

Pysähtyy ajatus ja toiminta

Koeviikko - mennyttä. Numeroiden antaminen - tehty. Reissu - tulossa. Kämppä - sekaisin. Pää - myös sekaisin.

Suru-uutista pukkaa taas. Puun takaa tuli tieto hyvän ystävän sairastumisesta. Toivoa ei ole tippaakaan ja tahti nopea. Sain hyvin hänen-tyylisensä sähköpostin, joka oli lähetetty työyhteisölle. Viesti oli kaikessa kamaluudessaankin niin hänen näköisensä, että väkisin hymyilytti. Ja sitten itketti.

Taidan kuitenkin kirjoittaa, kunhan katson tavallista tarkemmin, mitä kirjoitan. Mielialan parantaminen voi onnistua. Tämä tuli niin äkkiä. Voin koittaa auttaa hänen miestään sentään. Konkreettisesti.

Aikaa ei ole vieläkään, mutta reissun jälkeen sitä täytyy jostain tehdä. Jos vaikka ennenkin saisn nipistettyä. :(( Kirjoitan ainakin. Sen ehdin. *kiroaa kiireen*

Näin se aikataulu kevenee.

Teen enää 10 tunnin työpäiviä! Keskimäärin. Ensi viikolla pitää olla numerot annettuna. Koeniput kirkuvat edelleen pöydällä, kun on ollut niin paljon muuta säädettävää. Isken toisen pinon valmiiksi tänään, ja huomenna ehkä sen kolmannen kimppuun.

Oppilaiden kanssa tehtävä reissu kuun lopussa viekin yllättävän paljon aikaa. Pitää hommata sijaisia, varmistella kaiken olevan kunnossa, lähettää maksumuistutuksia, käytiin Helsingissä tänään matkalle lähtijöiden kanssa, opetus suunniteltava sille ajalle kun olen pois, harjoittelijoilla vielä tunteja pidettäväksi, ...

Ei tämä väsymys vielä ole hellittänyt, mutta jos sitten sen matkan jälkeen? SITTEN!

Pelkään jonkun menevän reissussa pieleen. Lentolipuissa jotain vikaa, majoitus ei olekaan kunnossa, .... APUA! Varmistelen taas nekin. Niin moni asia voi mennä pieleen, mutta tuskin yksikään menee. Stressaan silti.

Pitää jaksaa vielä. Jaksan, jaksan... Ei monta viikkoa enää. Sitten heittäännyn levyksi ja nukun viikon.

Jakson vaihtumista

Viides ja viimeinen jakso on alkamassa. Korjaan kokeita tukka suorana, laatimatta vielä yksi. Numerot kohdilleen ja viimeinen alkaa. :) Huah.

Tahtia haittaa sairastelu. Ei oma, mutta lasten. Mahatauti kippasi edellisviikonloppuna, ja nyt esikoisella on kuumetta ja räkis. Ei vaikuta kovin pahalta taudilta kuitenkaan.

Siivosin kuistia viikonloppuna. Remonttitarjous tuli. Enemmän hintaa kuin odotin, muttei kai liikaa. Kai. Pankista lissää rahaa. Pitäisi sitä ja tätä, mutta missä välissä. Kiire on molemmilla.

Jos nukkuisi, niin jaksaisi taas. Huhhei. Tule jo kevät! Tai odota hiukan vielä, että saan nämä raatamiset alta pois. Sitten. Kohta.

Kalmainen meno

Eipä tullut töitä tehtyä, ei. Viikonloppuna perheen nujersi mahatauti niin että oksat pois. Tänään olin töissä jo ihan jees, mutta kun väsyttää. JA tarttis jaksaa. Eikä maha huoli vielä kahvia kuin tipan. :PP Sen siitä saa kun addiktoi itsensä näin totaalisesti.



Noh, jos nyt muutakin kuin vikinää:

• Perheen lintubongausvihko on kiva. :) 22 erilaista tirpiäistä havaittu pihassa kesästä lähtien.
  
• tähän asti hauskin tipi on ollut joko puukiipijä tai pyrstötiäinen.
  
• meidän mustarastasherramme on palannut pihaan pomppimaan
  
• käpytikkakin on paukuttanut lampunkuuppia jo jokusen viikon. Talipallot ovat kiva välipala hälle.
  
• remppa alkaa kohta. On syytäkin, koska jälleen eilen jäimme [ilman näkyvää syytä] vaille lämmintä vettä saunassa. Kuka semmoisella? Askeesi rulz.
  
• rempan takia pitäisi jossin ihmeen välissä ehtiä tyhjentämään ulkorakennus ylimääräisestä moskasta. Kaikkea turhaa siellä pesii. Todennäköisesti ihan kirjaimellisesti.
  
• naapureilla on söpö koiranpentu. :) Tyyppi on vähän hämillään lumesta.
  
• hampaan juureen ilmaantunut patti oli [kuten oletinkin] hyvänlaatuinen, mutta hermostua pittää aina... Ihana hammaslääkäri päästi ilmaiseksi näytille ja vielä nopeasti. <3
  
• lapset tykkäävät uudesta uimaryhmästä.
  
• muistin tehdä KELAn kuntoutustukihakemuksen pojalle. Go me.
  

Riittikö positiiviset asiat? :D Pitää välillä oikein kaivaa että löytää, mutta onhan noita.