Remppa ja kukkia

Remppa ei ole viikkoon edennyt. Mikähän lie viivästyksen syy? Olisi kiva päästä saunaan vihdoinkin. Noh, ajallaan sitten. Nätti tulee, kun nyt vain valmistuisi. Kuistille pitäisi tulla kaappi. Mittatilaustyöksi menee, kun sen kolo on epästandardi vähän joka suuntaan. Liikkeestä ssuositeltu kirvesmies/puuseppä/mikälie tuli mittailemaan ja katsomaan alustavasti. Aikamme juteltuamme hylkäsimme alustavan suunnitelman ja tilalle tuli kauniimpi. Ei tule lastulevykaappia vaan puinen. Ikuinen käytännössä. Ammattitaitoinen mies. Siinä varmaan meidän keittiöremonttimme tekijä, kunhan ensin saadaan rahat kasaan. Noh, siihen menee aikaa....

Kukkia muutti meille pitkästä aikaa. Hommasin loppukesällä mehikasveja, joista yhtä lukuunottamatta kaikki voivat hyvin, jotkut suorastaan upeasti. Kävelin halpahallin ohi, ja huomasin kukka-alen. Ostin vinkeän näköisen begonian ja jonkun huiskaleen (joku palmu se on) ja kultaköynnöstä muistuttavan köynnöstävän kasvin. Ruissalosta on jäänyt mukaan kaunis toinen begonia, joka pitäisi myös tunnistaa.

Pitänee ottaa kuvia! Harkitsen muuttoa Wordpressiin, jos aktivoidun tässä enemmän jorisemaan.

Jopas lähti käyntiin

Tuntuu harvinaisen energiseltä. Lienee harhaa. ;) Unet ovat palanneet, kiitos passelin lääkityksen. Kesälomalla sitten ajan lääkitystä alas. Siihen saakka antaa mennä vaan, että jaksan.
Toista vuotta samassa työpaikassa, ja alan tuntea joitakin työkavereita. Tuntuu vakinaisemmalta kuin ennen missään. Työsopimuskin tehdään pidemmäksi aikaa tällä kertaa. Hyvä niin, koska remonttilainasta tulee mittava.
Remppa etenee ulkorakennuksessa hyvää vauhtia. Sitä se varmaan on koko ajan tehnyt, mutta nyt alkaa olla pintoja kunnossa, joten maallikon silmiin näyttää paremmalta. Hauskaa. Saunaankin päässee kuukauden sisällä.

Palatakseni työasioihin, opettajien lisäksi alan tuntea oppilaitanikin. Viihdyn. Kivoja ovat. Panikoin uusista haasteista, mutta kaipa niistä selviää. Kyllä maar.

Olen pakkasten myötä siirtynyt taas lipittämään teetä. Jopas on kivoja uusia tuttavuuksia tullut vastaan. Pussiteetä, irtoteetä, ... Töihinkin perustin teetuvan itselleni ja kollegoille. Pitääkin viedä sinne keksejä paketti taasen. Vähennän kahvilan käyttöä ja lisään omavaraisuutta.
Lisäprojektini kevääksi on kulutuksen laskeminen. Olen jo kauan meinannut ja aina vaan meinannut laskkea, mihin rahaa oikein kulutan. Nyt lasken. Saa nähdä, miten paljon rahaa pystyn säästämään, jos jätän herkut pois. No en jätä kaikkia, mutta kai niistä voi nipistää. Mielenkiintoista. :D

Eipä mulle oikeastaan mitään kummempaa kuulu, ja hyvä niin. Haluan vakautta ja arkea viime syksyn jäljiltä.

On ilmoja pidellyt

Jestas, miten kylmää. Mies yritti jo kolmatta kertaa viikon sisällä houkutella kävelylle. Mulkaisin vain. En mene tuonne, kun ei kerran ole pakko. ikkunasta ihailen, ja totean kaunista olevan. Lunta ja valoisaakin on... Onneksi on lunta, totean jo viidettäkymmenettä kertaa itselleni. Auttaa puutarhaa kestämään.

On sitten langaton verkko. Makaan pakkasta pitämässä punkassa kahden peiton alla kirjotitelemassa. Tästä näkee ikkunoista ulos, akvaarionkin, ja kirja on vieressä. Lapsi hemmottelee ja kantoi kahvikupin tänne. Ihana lapsi, niin tärkeänä, kun osaa käyttää espressokeitintä. Tietää, että ilahdun todella. Voi toista. Oli mukinkin valinnut selvästi minua ajatellen.

Puoli vuotta akvaarionhoitajana, nht siis kahden. Edelleen tulee "ai tolleen olisi pitänyt"-tuokioita. Kalat ovat kuitenkin voineet hyvin, ainakin näennäisesti. Nyt osaan taas paremmin, niin voivat varmaan sitten oikein hyvin tämän jälkeen. Nälkä isompaan on näköjään olemassa edelleen. No, joskus sitten.

Remontti etenee. Saunapuolella alkaa olla kohta valmista. Valitsemme maaleja seiniin. Emme oikein osaa. Onneksi on ammattilaisia olemassa. On se sitten hieno... tai sellainen siitä tulee. Vähän tuli korjattavan tarve vielä jossain asiassa, mitä en ymmärtänyt. No ei se paljon hidasta. Ehkä tammikuussa saunaan!

Olisi lomaa vielä viikko, toinen. Akku on allkanut latautua, muttei riittävästi. Unet olivat jo palaamassa, mutta katosivat taas ainakin hetkeksi. Uudesta suunnasta kuului kummia, sitten iski raivo ja ahdistus. Kaksi yötä mennyt valvoen, mutta ehkä se siitä. Tai siis kyllä se siitä. Sijaiskärsintää tämä on, ei minulle tapahtunutta.
Päätän kuitenkin tästä lähtien uskoa itseeni. Jos vaisto sanoo jotain, uskon siihen. En edelleenkään sokeasti, mutta liian paljon olen nähnyt oikein.