Aikaan saamisia. Aikaansaamisia.

Uimatreenit lapsilta onnellisesti ohi. Taidan koittaa itsekin päästä ensi viikolla taas. Miehen synntärit hanskassa. Hyvin meni. Työhakemus hanskassa. Enää tarvitsee viedä se perille. Huomenna tulee uusi keskusyksikkö levinneen tilalle. Auto on huollatettu katsastusta varten [tosin jarrut vinkuvat edelleen].

Ihan kuin se alkaisi olla siinä? Olisiko vihdoin aika käydä Kauppilassa kukkailoittelulla?

Ostin parvekelaatikkoon pelargonioita tänään. Huomenna ruukutan. Kasvun ihmeitä nähtävissä joka paikassa. Siperiankurjenmiekoissa alkaa olla lihavia kukkavarsia. Samoin pioneissa.

Pioneista tulee välittömästi mieleen Taivassalo. Näinköhän on vielä myöhäistä käydä siellä? Into uuden laittamiseen on vähän hukassa. Ehkä pitää tyytyä kunnostamaan vanhaa tänä vuonna. Sitäkin piisaa.

Lauantaina on virallinen päätöspäivä kevään töille. Suvivirsi.... Kuvia ensi viikolla, kun saan koneen taas tuunattua kuosiin.

Tajunta virtaa

Työttömyys alkoi töillä. Pitäisi huomenna veivata työhakemuksia, joista yhdellä on hyvä mahdollisuus onnistua. Siitä lisää sitten, kun homma selkenee... Niinjuu, töistä. Yllättäen jouduinkin takaisin täyspäiväiseksi ylimääräiseksi pariksi viikoksi. Pitäisi ehkä sanoa "pääsin", mutta joutumiselta se tuntui.
Mies lähti Ranskaan viikoksi. Tietokone levisi. Kokeita, arviointia, lapsiakin piti ehtiä... Hässäkkää. Mies tuli Ranskasta ja tasavuotisjuhlat pidettiin heti samana perjantaina.
Keskiviikkona oli työt valmiit (taas). Silloin iski migreeni, joka jaksoikin jytistä taas päivätolkulla. Perjantaina olin jo liian kypsä, ja tilasin lääkärin. Täsmälääkkeitä kiitos. Nyt riitti. Illalla ne juhlat. Ruuanlaittoa ja suhaamista. Uusi tukka! :)
Lauantaina uimakisat. Koko päivä siellä. Aika rankkaa pojillekin. Edelleen tyytyväinen hiuksistaan ja tyytymätön muusta päästään. Kallo kolme numeroa kutistunut vissiin uidessa. Uimattomuus pistää selän jomottamaan - ja varmaan vikana nojatuolissa vietetyt tunnit migreenin kera. Tänään päivällinen Bossassa. Nami.
Ruoho leikattu. Voikukkia liikaa. Huomenna voisi niitäkin kiskoa. Liljakukkoja, pentele. :( Viljelykset kuukahtivat hoidon puutteeseen. Sen se kiire tekee. Nyt uudella voimalla köynnöksiä laittamaan. Olen huolellisempi. Siivoan huomenna.

Järjestystä kaaokseen. Lapsia väsyttää. Niin minuakin. Miestäkin. Ensi viikko vielä. Mitä tästä tulee? Hyvä siitä varmaan, päivä kerrallaan. Loma. Huhhuh.

Eipä hellittele kevät...

Työntäyteisen työttömyyden kruunuksi pöytäkone lahosi. Emolevy päätti päästää viimeisen vinkauksensa, ja siirtyi tuonelaan. ATK-mies pisti tänään tekstaria, että oli saanut valokuvat talteen. ja työjututkin löytyivät eheinä. Hyvähyvä. :)

Tarinan opetus:

• Kun pöytäkoneen keskusyksikön kuori alkaa antaa sähköiskuja, kannattaa ottaa varmuuskopiot kaikesta tärkeästä.
  
• Jos on niin armottoman laiska, ettei viitsi rompulle kamaa siirtää, niin entä jos sitten hommaisi ulkoisen kiintolevyn, jonne säännöllisesti päivittäisi tiedostot? (Vistalla tämä onnistunee automaattiseti - ei siis kovin vaikeaa)
  
• ATK-apua voisi pyytää jopa ennen kuin ollaan siinä tilassa, ettei kone käynnisty lainkaan. Merkkejä oli ilmassa jo usean päivän ajan.
  

Nooo.... pakko hommata uusi masiina siis. Mielestäni melko hyvän tarjouksen sain. Mies päättäköön, kun reissustaan palaa. Onneksi on tämä läppäri [jonka työkuntoon tuunaamiseen meni yksi kokonainen iltapäivä].

Puutarha odottelee lämpimämpiä kelejä. Ei tainnut tulla vaurioita pakkasesta kuitenkaan. Toivottavasti liljakukot kupsahtivat pakkaseen. >:[

Hömmiäishavainto

Kuva on liimattu Pekan blogista. Toivottavasti ap. kirjoittaja ja kuvaaja ei pane pahakseen. Hienoja kuvia kyseisessä blogissa, suosittelen lämpimästi. Päädyin kyseiseen blogiin googlettamalla villakärpästä.
Näin aamukatselmuksellani aivan käsittämättömän pörriäisen. Luulin ensin mehiläiseksi, kunnes hokasin, että tyyppihän lentää kuin kolibri. Hirvittävän pitkä imukärsäkin kaverilla oli, joten ei senttäs mehiläinen. No siitä minä soittamaan isälle, että lainaisiko ötökkäkirjaansa, kun oma on Jossain. Matkalla äitienpäivätervehdyksille poimin kirjan mukaani, ja äidin luona tein lajintunnistuksen.

Villakärpänen, Bombylius major. Sillä lailla. Äidin luona googletin varmistaakseni tunnistuksen, ja Pekan blogista löytyi varmennus. Tuohan se on. Aika hurja asenne öttiäisellä elämään. :P (Lue linkistä, jos kiinnostaa!)

Liljakukkoja olen teilannut oikein olan takaa. Puutarha alkaa hiljalleen kukoistaa. Uusin kukkapenkkini on ylittänyt odotukset kevätkukinnallaan. :))))) Ihana. Kuvia, jahka joutaa. ;D

Työttömyys on näköjään vaikeaa

Jäin toukokuun alusta työttömäksi, mutta töitä näyttää riittävän silti. Ei saisi kitistä, mutta kun olin jo asennoitunut aurinkoisiin päiviin ystävättärellä, Ruissalossa, pihassa, nojatuolissa kirjan kanssa.... Kesäkuu on kohta. Onneksi. Toisaalta olen onnellinen, että töitä riittää.
Huomenna selvinnee mahdollisuudet pitkähköön työsopimukseen toisessa paikassa. Saa pitää peukkuja. ;) Riemusta kiljun vasta kun nimi on paperissa.

Ehdin viikonloppuna hommata jo rusketusrajojakin. Ihanat kelit, ja äitienpäiväksi lämpenee uudelleen. Jokohan sitä uskaltaisi hametta kohta laittaa ylle? Töihin edes.

Iloinen yllätys odotti taas liljapenkissä. Kolmatta vuotta kukkii tämä tulppaani. Mikä lie lajike? Näitä lisää, kun jaksaa noin ahkeratsti tuutata kukkaa vuosi toisen perään.
Naapuripenkissä viime syksynälaitetut kevätkukat pukkaavat kukkaa tai nuppua. Krookukset kukkivat jo viime syksynä ihmeellisten ilmojen takia. Kameraan ladatut paristo ja menoksi. Kunhan ehdin.

Kevät on ihan parasta aikaa!!!!!!!!!!