Niin sitten - sitten niin

Kaksi viikkoa kieli vyön alla, vauhtia on piisannut. Asioita on hoidettu kaksin käsin ja jaloinkin. Selvittyivät ne. Paitsi ne lentoliput. Ehkä nekin selviävät vielä tänään. Toivottavasti ei sotkuja. Ei ei ei sotkuja. Mutta pahinta odotellessa, kuitenkin toivorikkaana.

Aina ne jotenkin järjestyvät, asiat.

Kokeet on korjattu, numerot on annettu, työhuonetta siivottu. Sain siihen apuakin. Ei siellä vielä siistiä ole. Pitää pyytää lupa siirtää lisää kansioita kaappiin. Pitää saada tilaa niille, joita joka päivä tarvitsee. Meitä on siellä aika monta kuitenkin, eikä tilaa kenellekään.

Oli potkiaisia, oli penkkareita, oli vanhojen päivää. Ihania. Voi niitä nuoria. Niin iloisia ja jännittyneitä, niin kauniita ja komeita. Tänään illalla koettelemus laivalla - wanhojen risteily. Peukut pystyyn, ettei kenellekään mitään sattuisi, vaan olisi hyvä ja kiva reissu kaikille. Keikuttelua lupaavat. Kylmää.

Hiihtoloma. Huhhuh. (Kannoin kotiin harjoitustöitä tarkistettavaksi.)