PAKINAPERJANTAI: Mamma mia!

Kumpi sanonta maistuu paremmalle: "Voi äiti!" vai "Voi pyhä jysäys!" Looginen päätelmä näiden rinnastamisesta on "äiti = pyhä jysäys". Pitää paikkaansa ainakin meidän perheessä. Holy bang.
"Kadehdin" ihmisiä, joilla on tasainen luonne. Olisipa ihana olla itse sellainen, pullalta tuoksuva ja hymyilevä, sopivasti pyöreä ja lempeä. Sen sijaan olen lyhyt ja laiha, äkkipikainen ja kovaääninen. Voi pyhä jysäys.

"Bang", sanoo ovi. Oven takaa kuuluu kiukkuinen murina.
"Se tarttee varmaan kahvia", kuuluu oven toiselta puolelta tietävällä äänellä.
Oven takaa kuuluva murina vaimenee, hiljenee. Hetken hiljaisuus. Alkaa hiljainen hihitys.

Äkkipikainen ehkä, mutta kaikkien onneksi myös huumorintajuinen. "Voi äiti."

PAKINAPERJANTAI: Sisko ja sen veli

Isoveljeni on noin vuoden minua vanhempi. Vuoden, yhdeksän päivää, seitsemän tuntia ja kahdeksantoista minuuttia. Likimain. Olimme aika tutkapari. Ei uskoisi, miten paljon luovia tempauksia kaksi pientä keksii enemmän kuin yksin ehtisi. Hupaisana keksintönä mainittakoon valtava simuloitu lumisade kahdesta paketillisesta suorakaidevaippoja. Äiti ja isä eivät ilahtuneet kuulemma. Tosikot.

On valokuvia, joissa istumme rivipotalla lukemassa kirjoja - isoveljen kirja on oikein päin, minun kirjani ... toisin päin. Toisessa kuvassa olemme levittäneet likapyykin kuivumaan olohuoneen lattialle. Pesimme pyykit kylpyammeessa käsin. Harmi, ettemme tajunneet käyttää saippuaa. Tai vääntää pyykkiä hieman kuivemmaksi.

Ehkä kekseliäin ja taiteellisin kokeilumme oli kuitenkin naapurin sedän tummanvihreän kuplavolkkarin maalaaminen voikukilla eräänä kauniina kesäpäivänä. Setä oli taiteellisesti melko torso, sillä hän ei arvostanut taidettamme lainkaan. Tämän seurauksena emme saaneet vähään aikaan viikkorahaa. Sillä kuulemma maksettiin auton pesettämistä.

Oi niitä aikoja.

PAKINAPERJANTAI: Isänpäivämarkkinat

Kumpi tekisi mieheni onnellisemmaksi: muhkea matto (isänpäivätarjous VAIN 299,-) vai lämmin villapolypropeenisukkapari (VAIN 15,90)? Zorro ja hirnuva hevonen irtoaisivat hintaan 14,95. www.paliskunnat.fi tilittää, että "isä on poronsa ansainnut".

- parranajokone
- akkusauvaväännin
- reppujakkara (bonustakin saa)
- hilavitkutin
- hilavatkutin (meteli taattu! 1000W teho, lähes koko teholla tuotetaan meteliä!)
- uusi Päätalo (eikö se jo kuollut muutama vuosi sitten? Kuka näitä kirjottaa?)
- samat kännykät tarjouksessa kuin viime viikolla - nyt huippuedullinen isänpäivätarjous! (miksi hinta on ihan sama?)
- kukat: miniruusu, krysanteemi, syklaami (voi miten mieheni noista ilahtuisikaan)

Tätäkö varten isänpäivää vietetään? Kuluta, kuluta!

Pakinaperjantai - tai maanantai

Kahlaan nilkkojani myöten välituntivalvonnassa. Pieni koulu, pienet pulmat: Annoin oppilaille "luvan" syötellä lumipalloilla. (Anna pirulle pikkusormi, ja koko käsi meni saman tien?) Yllättävän hyvin rajoitukset on hyväksytty. Toinen välituntivalvoja nyrpistää nenäänsä, kun kerron antaneeni luvan lumipalloilla pompotteluun. Antaa tuhista: Uudella lumella leikkimisen kieltäminen on rikos.

Karjaisen yhdelle ryhmälle "Alakautta! Pallot eivät saa hajota, ei noin korkealle!" Pyrkii hymyilyttämään muka niin isojen oppilaiden ihanan lapsellinen riehakkuus ensilumen takia. Tekisi mieli itsekin mennä lumisotasille.
Mopoporukka ulvottaa moottoreita parkkipaikalla ja lennättää lunta kuin rivi lumilinkoja. Nuoremmat oppilaat ovat ihastuksesta mykkiä, tuijottavat silmät loistaen isompien edesottamuksia. Nyt nauran jo. Menen hytkyen sanomaan pojille, ettei lunta saa heittää mopollakaan. (Komeassa kaaressa lumi näköjään lentääkin, ihailen itsekin.)

Kello soi. Oppilaat ryntäävät sisälle läpimärkinä, naamat punaisina ja suut leveässä hymyssä. Menen nurkan taaksen ja teen lumienkelin.

--

Uusi haasteblogi, PAKINAPERJANTAI, houkuttelee. Rakastan pakinoita, mutta katsotaan, onko minusta niitä tuottamaan. ;)