Pakinaperjantai - tai maanantai

Kahlaan nilkkojani myöten välituntivalvonnassa. Pieni koulu, pienet pulmat: Annoin oppilaille "luvan" syötellä lumipalloilla. (Anna pirulle pikkusormi, ja koko käsi meni saman tien?) Yllättävän hyvin rajoitukset on hyväksytty. Toinen välituntivalvoja nyrpistää nenäänsä, kun kerron antaneeni luvan lumipalloilla pompotteluun. Antaa tuhista: Uudella lumella leikkimisen kieltäminen on rikos.

Karjaisen yhdelle ryhmälle "Alakautta! Pallot eivät saa hajota, ei noin korkealle!" Pyrkii hymyilyttämään muka niin isojen oppilaiden ihanan lapsellinen riehakkuus ensilumen takia. Tekisi mieli itsekin mennä lumisotasille.
Mopoporukka ulvottaa moottoreita parkkipaikalla ja lennättää lunta kuin rivi lumilinkoja. Nuoremmat oppilaat ovat ihastuksesta mykkiä, tuijottavat silmät loistaen isompien edesottamuksia. Nyt nauran jo. Menen hytkyen sanomaan pojille, ettei lunta saa heittää mopollakaan. (Komeassa kaaressa lumi näköjään lentääkin, ihailen itsekin.)

Kello soi. Oppilaat ryntäävät sisälle läpimärkinä, naamat punaisina ja suut leveässä hymyssä. Menen nurkan taaksen ja teen lumienkelin.

--

Uusi haasteblogi, PAKINAPERJANTAI, houkuttelee. Rakastan pakinoita, mutta katsotaan, onko minusta niitä tuottamaan. ;)