Pysähtyy ajatus ja toiminta

Koeviikko - mennyttä. Numeroiden antaminen - tehty. Reissu - tulossa. Kämppä - sekaisin. Pää - myös sekaisin.

Suru-uutista pukkaa taas. Puun takaa tuli tieto hyvän ystävän sairastumisesta. Toivoa ei ole tippaakaan ja tahti nopea. Sain hyvin hänen-tyylisensä sähköpostin, joka oli lähetetty työyhteisölle. Viesti oli kaikessa kamaluudessaankin niin hänen näköisensä, että väkisin hymyilytti. Ja sitten itketti.

Taidan kuitenkin kirjoittaa, kunhan katson tavallista tarkemmin, mitä kirjoitan. Mielialan parantaminen voi onnistua. Tämä tuli niin äkkiä. Voin koittaa auttaa hänen miestään sentään. Konkreettisesti.

Aikaa ei ole vieläkään, mutta reissun jälkeen sitä täytyy jostain tehdä. Jos vaikka ennenkin saisn nipistettyä. :(( Kirjoitan ainakin. Sen ehdin. *kiroaa kiireen*

Näin se aikataulu kevenee.

Teen enää 10 tunnin työpäiviä! Keskimäärin. Ensi viikolla pitää olla numerot annettuna. Koeniput kirkuvat edelleen pöydällä, kun on ollut niin paljon muuta säädettävää. Isken toisen pinon valmiiksi tänään, ja huomenna ehkä sen kolmannen kimppuun.

Oppilaiden kanssa tehtävä reissu kuun lopussa viekin yllättävän paljon aikaa. Pitää hommata sijaisia, varmistella kaiken olevan kunnossa, lähettää maksumuistutuksia, käytiin Helsingissä tänään matkalle lähtijöiden kanssa, opetus suunniteltava sille ajalle kun olen pois, harjoittelijoilla vielä tunteja pidettäväksi, ...

Ei tämä väsymys vielä ole hellittänyt, mutta jos sitten sen matkan jälkeen? SITTEN!

Pelkään jonkun menevän reissussa pieleen. Lentolipuissa jotain vikaa, majoitus ei olekaan kunnossa, .... APUA! Varmistelen taas nekin. Niin moni asia voi mennä pieleen, mutta tuskin yksikään menee. Stressaan silti.

Pitää jaksaa vielä. Jaksan, jaksan... Ei monta viikkoa enää. Sitten heittäännyn levyksi ja nukun viikon.