Mjaah, marraskuu

Kuten päivitysten frekvenssistä voi ehkä huomata, on vään kiirus elämässä. Ei silti, eipä puutarhassakaan mitään raportoitavaa ole...

Pojan tutkimukset etenevät, mielestäni tuskaisen hitaasti. Oletettavasti myös opettajan mielestä. Noh, kunhan etenevät. Luulin jo tänään olleen diagnoosin ajan, mutta ei. Lisää keskustelua ja kyselyä ja haastattelua. *huoh*

Kai tämä on näitä "hosumalla ei hyvä tule" -tilanteita, ja pitää vaan purra hammasta ja niellä turhautumisensa. Parhaansa ne varmasti tekevät, joten ei auta mutista. Kärsimätön vain olen.

Mitä muuta elämässä: töitä. Lyhyestä virsi kaunis. Joten menen taas painamaan niitä vähän lisää.