Hiukan lepoa
Tiistai mietityttää opettajia ja oppilaita. Elämä kuitenkin jatkuu. Koeviikon tunnelma on vaisu, ainakin alkuun on ollut. Nuoret kuitenkin viihtyvät keskenään. Tragedia saa ihmiset istumaan enemmän yhdessä. Koetta valvoessani joku hakkasi kesken kokeen luokan ovea. Ääliö. Abit loikkasivat tuoleissaan ja näyttivät hetken kauhistuneilta. Itselläkin pulssi nousi.
Opetusta on minimaalisesti koeviikon ollessa päällä. Työt eivät pääse loppumaan kuitenkaan. Viikon päästä alkaa seuraava jakso, puuhaa piisaa sen kanssa sekä koenippuja katsellessa.
Keskimmäisen lapsen ylimääräinen hammas piti poistaa tänään. Olimme valmistautuneita henkisesti sekä lohtupaketillisesti. Noh, homma siirtyi lokakuun puoliväliin. Onneksi sellaiselle päivälle, jolloin pääsen mukaan.
Tänään heittäännyin vapaalle ja katsoimme perheen kera leffan. Kiva ja rauhallinen ilta olikin - ainakin toistaiseksi. Vielä lapset nukkumaan (ovat iltapalalla parhaillaan) ja huomiseksi kertaustehtäviä kemiantunnille. Kylsesiit. Pää on tämän illan takia kevyempi kuin aikoihin. Tiistain tapahtumia ei lasketa. Se on tausta-ajona päällä koko ajan.
Pistää miettimään, mikä järki on ottaa resursseja erityisopetuksesta... Mitä ihmeen järkeä on pyrkiä kasvattamaan säästösyistä ryhmäkokoja kouluissa? Mitä se säästää pitkän päälle? Ei mitään, maksaa vain lisää ihmishenkinä, mielenterveyden häiriöinä, sairauspoissaoloina, .....
Voi meitä. Voi heitä.
Opetusta on minimaalisesti koeviikon ollessa päällä. Työt eivät pääse loppumaan kuitenkaan. Viikon päästä alkaa seuraava jakso, puuhaa piisaa sen kanssa sekä koenippuja katsellessa.
Keskimmäisen lapsen ylimääräinen hammas piti poistaa tänään. Olimme valmistautuneita henkisesti sekä lohtupaketillisesti. Noh, homma siirtyi lokakuun puoliväliin. Onneksi sellaiselle päivälle, jolloin pääsen mukaan.
Tänään heittäännyin vapaalle ja katsoimme perheen kera leffan. Kiva ja rauhallinen ilta olikin - ainakin toistaiseksi. Vielä lapset nukkumaan (ovat iltapalalla parhaillaan) ja huomiseksi kertaustehtäviä kemiantunnille. Kylsesiit. Pää on tämän illan takia kevyempi kuin aikoihin. Tiistain tapahtumia ei lasketa. Se on tausta-ajona päällä koko ajan.
Pistää miettimään, mikä järki on ottaa resursseja erityisopetuksesta... Mitä ihmeen järkeä on pyrkiä kasvattamaan säästösyistä ryhmäkokoja kouluissa? Mitä se säästää pitkän päälle? Ei mitään, maksaa vain lisää ihmishenkinä, mielenterveyden häiriöinä, sairauspoissaoloina, .....
Voi meitä. Voi heitä.
posted by Laurier Rose | 20:08
2 Comments:
Kyllä on mennyt meno Suomessakin ihan oudoksi. Ja tosiaan opettjana mietityttää, koska omalla paikkakunnalla rysähtää.
Jokela jotekin tuntui kuitenkin yksittäistapukselta (voi tätä väärää tutvallisuuden tunnetta).
Millaisiksi me olemmekaan vanhempina lapsiemme arvomaailman kasvatttaneet, jos tälläista voi tapahtua. Tässä on mielestäni kuitenkin enemmän kyse arvoista ja arvomaailmasta. Perusopetuksen jälkeen näitä aioitahan ei käsitellä oikein ollenkaan, ja perusopetuksessakaan (riippuen tietenkin opettajasta) ei riittävästi käsitellä näitä vaiketa asoita (etenkään jos on luterialisessa uskonnonopetuksessa). Joten tosi paljon jää vanhempien varaan, joten veikaanpa, että niitä ei juuriakkn käsitellä kotona. :(
Lisäksi kaiken tämän jatkona on opetusresurssien yms resurssien jatkuva pieneneminen, niin ei hyvä seuraa...
Voimia sinullekin työhösi!
On se mielessä koko ajan.
Joka päivä.
Tyttäreni oppilaitoksen viereisessä koulussa oli niin ikään
hälytys ja tyhjennys
uhkauksen vuoksi.
Tyttären luokassa katsoivat ikkunasta.
Mihin maailma on menossa... =(
*jaksuja siun maailmaasi*
Lähetä kommentti
<< Home