Emmääkestä

Kauhea sentään, kun menee hyviä puutarhapäiviä ihan hukkaan, kun pitäisi töitä muka tehdä. :( Suunnitelmat paisuvat kuin (hyvän leipurin) pullataikina. Kynnet syhyävät päästä pihaan. Aikaa vain ei ole. Hoen mantraa yhdeksän viikkoa, yhdeksän viikkoa, yhdeksän...

Mielessä pyörii menneisyys. Soitan Apulantaa ja mutisen. Näin jopa painajaisen aiheesta taas. Jättäisi rauhaan jo.

Onneksi on krookukset ja uusi kukkapenkki. Onneksi on aurinko ja kevät. Onneksi on Ystävätär. Onneksi on aurinkoiset lapset. Onneksi on työt. Onneksi on kuusamassa silmuja ja narsissien alut puiden alla. Iiriksiäkin on tulossa. Onneksi.

Vahinko, ettei ole puutarhahanskoja. Pitää ostaa alkuviikosta. Tänä viikonloppuna pilaan kynteni. ;)