PAKINAPERJANTAI: Yhtä juhlaa
Päiväkodin pikkujouluissa tapahtuu:
Herrat A ja B rakentavat legoilla. Herra C ruiskaisee kaikki legot kirkuen pitkin lattioita ja on oikein onnellinen suorituksestaan. Herra C:n äiti hakee pienokaisensa pois hyväntahtoisesti hymyillen: "Äläs nyt noin kovaa. Ota karkkia tästä. Äiti antaa." Herrat A ja B siivoavat jäljet muutaman aikuisen avustuksella.
Sillä välin alakerrassa Neiti A saa kilarit, sillä hän sai käteensä väärän kaulimen piparitaikinaa varten. Taikinaakin on vähemmän kuin Herralla D vieressänsä. Neiti A:n tonttulakki lentää Äiti D:n naamalle ja neiti A kirkuu niin kovaa kuin äänijänteet antavat myöden. Ei tipu kaulinta, ei.
Naapurihuoneessa Isä D viihdyttää lapsia laulattamalla joululauluja. Hyvin se sujuukin, kunnes herrat E, F, G ja C päättävät käyttää huonetta kahden rintaman sotaan. Ehdotan mielessäni sotaoikeutta koko laumalle. Pikkuinen neiti B jää poikien jalkoihin ja loukkaa huulensa. Herrojen vanhempia ei näy missään. Komennan pojat muualle juoksemaan. Pojat katsovat hitaasti. "Kuka sää oot? Et sä voi meitä määrätä."
Huulensa loukannut itkevä pikkuinen saa eräältä äidiltä arpajaisista voittopaketin pahvisen kääreen. Pienet kasvot leviävät osittain hampaattomaan onnelliseen hymyyn ja itku unohtuu. Neito kulkee pahvipaketti hampaissaan juhlien loppuun, välillä ravistellen, välillä maistellen, välillä tarjoten aarrettaan muillekin ihailtavaksi.
Pikkuisen neidin (B) juhla on onnistunut. Kadehdin tuota tapaa katsoa maailmaa.
Herrat A ja B rakentavat legoilla. Herra C ruiskaisee kaikki legot kirkuen pitkin lattioita ja on oikein onnellinen suorituksestaan. Herra C:n äiti hakee pienokaisensa pois hyväntahtoisesti hymyillen: "Äläs nyt noin kovaa. Ota karkkia tästä. Äiti antaa." Herrat A ja B siivoavat jäljet muutaman aikuisen avustuksella.
Sillä välin alakerrassa Neiti A saa kilarit, sillä hän sai käteensä väärän kaulimen piparitaikinaa varten. Taikinaakin on vähemmän kuin Herralla D vieressänsä. Neiti A:n tonttulakki lentää Äiti D:n naamalle ja neiti A kirkuu niin kovaa kuin äänijänteet antavat myöden. Ei tipu kaulinta, ei.
Naapurihuoneessa Isä D viihdyttää lapsia laulattamalla joululauluja. Hyvin se sujuukin, kunnes herrat E, F, G ja C päättävät käyttää huonetta kahden rintaman sotaan. Ehdotan mielessäni sotaoikeutta koko laumalle. Pikkuinen neiti B jää poikien jalkoihin ja loukkaa huulensa. Herrojen vanhempia ei näy missään. Komennan pojat muualle juoksemaan. Pojat katsovat hitaasti. "Kuka sää oot? Et sä voi meitä määrätä."
Huulensa loukannut itkevä pikkuinen saa eräältä äidiltä arpajaisista voittopaketin pahvisen kääreen. Pienet kasvot leviävät osittain hampaattomaan onnelliseen hymyyn ja itku unohtuu. Neito kulkee pahvipaketti hampaissaan juhlien loppuun, välillä ravistellen, välillä maistellen, välillä tarjoten aarrettaan muillekin ihailtavaksi.
Pikkuisen neidin (B) juhla on onnistunut. Kadehdin tuota tapaa katsoa maailmaa.
Tunnisteet: pakinaperjantai
posted by Laurier Rose | 19:46
10 Comments:
Hauska tarina! =)
Aivan valloittava!
Pirteä tarinaa
Mahtava tarina. Lapsille juhlat ovat aina erilaisia kuin aikuisille. Pikkusiskoni nukahti vuosia siten, kun hän oli pieni kesken kakun syönnin mummun juhlissa. :) Hassuja muistoja.
Kiitos kaikille! :)
Hansu, minulla on ollut pienenä kuulemma "paha tapa" ryömiä kesken juhlaa jonnekin nurkkaan tai pöydän alle nukkumaan. :D
Tämäpä oli hauska tarina. Alaotsikko jäi ensin lukematta, piti palata alkuun, kun kirjaimia tuli lisää ja lisää...
Pakina täynnä elämää – ja reipasta opetusta.
Jos lastenpsykiatri kuvauksen lukisi, hän saattaisi nähdä, millaiset lapset A, B, C, D, E, F, G ovat kahdenkymmenen jne. vuoden perästä, jos mikään ei muutu. Lapset saavat temmeltää kuten tahtovat.
Joskus luin jutun, missä kerrottiin kuusivuotiaitten päivästä psykologisin termein. Oli manipulointia, vähättelyä, sadismia, hylkäämisiä, liittoumia jne. - mutta myös luontaista hyvää. Siihen suuntaan voi kasvatuksellakin vaikuttaa. Lujaa tahtoa ja viisautta se aikuisilta vaatii. On helpompi antaa karkki kuin näyttää, mitä sopii tehdä ja mitä ei ja ottaa vastaan kiukku.
*
Hampaaton neiti B taapertamassa onnellisena pahvipala suussaan tekee vaikutuksen. Hymyhetkiä päivään. Kuvaat lapset kuin ovat.
Liisa, olet oikeassa. Alaotiskko voisi olla selvemmin näkyvissä. :)
Paju, totta. Onneksi ei tarvitse olla ennustamassa itse ... Työssä valitettavan usein näkee, mitä siitä seuraa, kun lapsia ei kasvateta, vaan annetaan vaan kasvaa. :-/ *tänään juuri asiasta erään äidin kanssa keskustelleena*
Voi, kun saisi omista lapsistaan sen hyvän esille.
Neiti B on kyllä valloittava tapaus livenä. ;) Hänen kommenttinsa pahvia esitellessä vaihteli sanoista "tääätä", "tätttttttääää" sanaan "täiiiitiii". :D
Vauhdikas juhla, vauhdikas tarina.
Tanssahteleva pantteri, niinhän se oli! :)
Inspiraatio tuli tyttären päiväkodin joulutapahtumasta. :p Sovelsin mukaellen. ;D
Pikkuneiti B oli omana itsenään, muita muokkasin. :)
Lähetä kommentti
<< Home