Hoppua ja hutinaa

Kiire viikonlopu iskemässä. Voi voi ja vielä kerran voi. Olisipa kiva vain lojua... Vai olisiko?
En oikein tunnu osaavan rentoutua olemaan tekemättä mitään nykyään. Aamuisin herään (minulle) luonnottoman aikaisin, enkä malta jäädä lojumaan kotiin, vaan lähden sitten töihin "liian aikaisin". Hyvähän se töiden tekemisen kannalta on, ettei saavu paikalle viime tingassa, mutta missä on relaamisen taito?

Sama tuntuu olevan viikonloppuna. Pelkkä istuminen ja lukeminen ei tyydytä, vaan pitää häärätä. Rasittavaa. Pyykit tulevat tietenkin hoidetuksi, ja siivottuakin saa...

Vaaliviikonloppu. Huomenna alkaa uintikurssi, mutta olen myös luvannut olla kirppisapuna kahvia kauppaamassa pojan luokan puffetissa. Kahdessa paikassa yhtä aikaa. Mies pelastaa tästä: hän lupasi tuurata, kunnes ehdin paikalle. Miehen taas pitää lähteä lennossa vaalipaikalle "virkamieheksi".

Tänäänkin saamme aikataulut ristiin. Meidän molempien pitäisi olla parissa paikassa samaan aikaan. Kätevää. Saanemme homman toimimaan kyllä, mutta herää kysymys, miksi tapahtumien pitää olla samana päivänä samaan aikaan? Mr. Murphy?