PAKINAPERJANTAI: Remu
Remu muutti meille allergiaperheestä noin kymmenen kuukauden ikäisenä. Remun "entinen" nimi oli Pontus, mutta meistä se ei sopinut lainkaan sievälle pienelle mustalle kissalle.
No olisihan se kyllä sopinut. Remu nääs oli kova poika syömään, ja pullistui hetkessä melkoisen pulskaksi kissaksi, kunnes hoksasimme rajoittaa herran syömistä "vain" kolmeen kertaan päivässä. Kissa parka. Kulinaristi, jolta kielletään suurin huvi.
Remu oli toki uudenkin nimensä arvoinen. En ole ikinä kuullut kissan pitävän sellaista elämää ja mekkalaa kuin meidän pienokaisemme. Kissaksi hänen äänensä oli sangen kajakka, jota (betoniseinän takana asuva) naapuri erehtyi luulemaan vauvan itkuksi. Niin.
Remun hepulit olivat aivan omaa luokkaansa. Eteisestä sai todella komean loikan ottamalla vessan ovesta noin metrin korkeudelta (KLONK-KOPS) vauhtia suoraan tuulikaapin oveen (kaPAM) keittiön vastaiseen seinään ja siitä täyttä vauhtia makuuhuoneen läpi parvekkeen ovea päin. (PAM!) Jepjep, Remu. Oli se ovi kiinni edelleen.
Törmäyksestä toivuttua olikin hyvä ilmaista jälleen kovaan ääneen olevansa nälkäinen. Kenellä on ollut kissa, joka ei pääse hyppäämään tiskipöydälle, koska maha otti vastaan?
Niin rasittava kuin meluisa ADHD-kattimme välillä olikin, kehräävä kissa sylissä on aivan korvaamaton muisto. Se eläin oli täysi ääliö, mutta aivan valtavan suloinen sellainen.
Minulla on ikävä sitä eläintä.
No olisihan se kyllä sopinut. Remu nääs oli kova poika syömään, ja pullistui hetkessä melkoisen pulskaksi kissaksi, kunnes hoksasimme rajoittaa herran syömistä "vain" kolmeen kertaan päivässä. Kissa parka. Kulinaristi, jolta kielletään suurin huvi.
Remu oli toki uudenkin nimensä arvoinen. En ole ikinä kuullut kissan pitävän sellaista elämää ja mekkalaa kuin meidän pienokaisemme. Kissaksi hänen äänensä oli sangen kajakka, jota (betoniseinän takana asuva) naapuri erehtyi luulemaan vauvan itkuksi. Niin.
Remun hepulit olivat aivan omaa luokkaansa. Eteisestä sai todella komean loikan ottamalla vessan ovesta noin metrin korkeudelta (KLONK-KOPS) vauhtia suoraan tuulikaapin oveen (kaPAM) keittiön vastaiseen seinään ja siitä täyttä vauhtia makuuhuoneen läpi parvekkeen ovea päin. (PAM!) Jepjep, Remu. Oli se ovi kiinni edelleen.
Törmäyksestä toivuttua olikin hyvä ilmaista jälleen kovaan ääneen olevansa nälkäinen. Kenellä on ollut kissa, joka ei pääse hyppäämään tiskipöydälle, koska maha otti vastaan?
Niin rasittava kuin meluisa ADHD-kattimme välillä olikin, kehräävä kissa sylissä on aivan korvaamaton muisto. Se eläin oli täysi ääliö, mutta aivan valtavan suloinen sellainen.
Minulla on ikävä sitä eläintä.
Tunnisteet: pakinaperjantai
posted by Laurier Rose | 22:30
6 Comments:
Oikein villikissa! =)
Hmmm... Kuulostaapa etäisesti tutulta. Minunkin kissani oli nuorena melkoinen tapaus, hänellä tosin oli hyvin räkäinen saundi jonka rumuutta kaikki ystävätkin ihmettelivät. Iän myötä sitten rauhoittui, mitä nyt silloin tällöin keksi kepposia.
Leelia,
niin oli. :D Uskomaton tapaus.
Allyalias,
hyvä että rauhoittui. Meidän neropattmme ei hoksannut ikinä kasvaneensa isoksi, vana jatkoi teinikohellustaan läpi elämänsä. :D
Olikohan kissalla ollut syntyessään happivajausta? Meillä kissat on innostunut repimään nyt kaikki paperit mitä kynsiinsä saavat. Vessassa on mieluisa yllätys vastassa, jos sattuu jättämään oven auki...
Remu?
Siis tottakai Remu on kissan nimi.. se mullekin juolahtais heti mieleen.
Naukuiko slangia?
Hansu, saatat olla oikeassa. Oireet viittaavat hyvinkin happivajaukseen. ;D
Olli, Remu naukui (ei vaan karjui) kaikilla kielillä. Slangilla myös. :p
Lähetä kommentti
<< Home