Se päivä...

Eipä ole äitienpäivä minua varten. :p Aamulla lasten lahjomisten vastaanottaminen on ihanaa. Aamupala ihaillessa lasten kätten töitä.

Sitten se alkaa. JOKU aina alkaa mättää. Taitaa olla vika korvien välissä tässä kohtaa. Olisin mieluimmin itsekkäästi kotona lojumassa tai puutarhatöissä. Onhan vierailu äideillä kuitenkin aina jees, jopa mukavaa. Aina. Silti harmittaa.

Ratkaisu: Vaadin (kyllä, vaadin suorastaan), että saan viettää äitienpäiväni helatorstaina. OMAN päivän. Jos keli sallii, kaivan pihassa. Jos keli ei salli, lojun kirjan kanssa. Nih. Eipä tarvitse harmitella, kun äitienpäivää ei saa viettää kuten itse haluaa. Tiedän, että saan oman päivän toisella kertaa. Äitienpäivänä vierailemme siellä ja täällä, soitan sinne ja toisaalle. Olen seurallinen. Toisena päivänä olen itsekäs. Näin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Sitä paitsi lätkämatsi on menossa penkin alle jo ensimmäisen erän jälkeen. *möks*

--

Jotten pelkästään nitise, vietinhän aamupäivällä herkullisen hetken Kauppilassa. Lähdin hakemaan sinisiä kylmänkukkia. Perillä havaitsin, että niitähän minulla itse asiassa juuri kukkapenkissä on! (Avautuivat nääs eilen...) Ei se mitään, joustavana ihmisenä sopeuduin tilanteeseen lähes oitis, ja ostin kolme punaista kylmänkukkaa.
Hommasin myös komeamaksaruohon "Autumn fire" sekä lehtoakileijan "William Guinness". Hm. :)

Iltapäivällä kaappasin omaa aikaa ja huhkin pihassa. Humala sai vähän kyytiä. Reuhdoin sen lähes väkivalloin irralleen ja sujautin alle juurimaton. Toivottavasti sain juurakon rajoitettua... Saattoi sinne jotain jäädäkin, sillä rusokuusama esti täydellisen irroituksen. Samalla tuli siirrettyä pari liljaa. Niiden piti olla jakautumattomia, mutta kyllä sieltä jotain uusiakin on tulossa. :o

Kaivoin innoissani ostamalleni syreenihortensialle ("Pink delight") montun, ja torppasin hankkimani päivänliljat ("Rocket City") siihen viekkuun. Samaan monttuun päätyivät punaiset kylmänkukat ja maksaruoho sekä akileija. Jälkikäteen ajatellen sorruin taas samaan virheeseen kuin ennenkin, eli laitoin ne liian lähekkäin. Pääsenpä parin vuoden päästä taas kaivuhommiin...

Humalaa on nyt kaivettu vatiin ja lättäsin turvetta päälle. Pitää päästä lähettämään ne pian, etteivät kuiva. Ajattelin ensin juurruttavani ne purkkeihin, mutta herranjestas, miten tanakkaa juurakkoa. Ei minulta sellaisia astioita löydy! :p

Ja nyt sen lätkän pariin takasin.