Elikkohavaintoja

Eilinen oli onnekas elikkohavaintojen kannalta. Lähetin lapset mekastamaan ulos n. klo 10, kun sisällä tuli raja vastaan. Tulivat aika pian kertomaan, että pihassa on iso sudenkorento. No ei ollut sudenkorento vaan tämä vekkuli. Kirja väittää, että se olisi mäntykiitäjä. Siipien kärkiväli taisi olla n.8 cm pika-arvioiden. Tämä oli sen verran vikkeläliikkeinen, että kuvan ottaminen oli melko haasteellista Canonilla. :D

Sillä välin viereisessä pusikossa kahahteli. Ehdotin sammakkoa. Eipä ollut sammakko. Päivällisen aikana oli siili lyllertänyt aidan ali pusikkoon. Sama pikkukaveri siellä edelleen kahisteli. Sai kaverikseen isomman aika äkkiä. Tappeluhan siitä syntyi.
En ole koko täällä asumisemme aikana nähnyt siilejä, joten näky oli sangen tervetullut. Lapsilla oli vaikea pidättää nauruaan, kun kaverit kävivät ottamaan mittaa toisistaan.

Uusimmat istutukset ovat edelleen kuvaamatta. Sataa. Jospa huomenna kuvaisin. Tuskin ne karkuun lähtevät. [Tulee ihan mieleen yksi lempikirjojani lapsuudesta, Triffidien kapina]