Hrmhm.

Hahhahaa! Kahden viikon ja kahden päivän päästä meillä on kirjahylly! Ei vielä täydessä mitassaan, mutta alku on lupaava. :)))) Se oli onneksi halvempi kuin luulin. Lisäksi bongasin aivan ihanan kirjoituspöydän, joka ei suinkaan ollut edullinen. :p Mutta nätti se oli. Ehkä joskus, ehkä joskus...

Tulipa hoidettua asioita myös, ja kotiin palasikin onnellinen pikku frouva.

Frouvan onnellisuus karisi kuitenkin frouvan soittaessa isälleen, joka oli jälleen onnistunut saamaan itsensä känniin klo 15 iltapäivällä. Rähähdin, korvaan kuului marmatusta ja syyllistämistä, joka sai aikaiseksi desibelien nousun frouvan ennestään jo kovaan ääneen. Puhelu jäi sitten kesken.

Ongelma oli, että kehtasin ääneen ihmetellä, että viimeiset kymmenen kertaa hänelle soittaessani hän on ollut tuiterissa tahi kännissä. Aika kohtuullinen tilastollinen todiste herran alkoholiongelmasta, jonka myös kehtasin sanoa ääneen. Hänen kommenttinsa oli, että "sinähän sen päätät". Jaa minkä? Sen, että juopotteleeko hän vai ei? :-o Tuskinpa. Siihen loppui puhelu.

Kiukkuani olen purkanut siivoamiseen, ja hyvin toimiikin tämä terapia.