Voe voe.

Taas mennään. Koeviikko alkaa keskiviikkona. Viikonloppuna oli tarkoitus osallistua pihabongaukseen, mutta eipä löytynyt siihenkään aikaa. Onneksi bongaamme ympärivuotisesti.

Onnea on:

• kuivausrumpu - oikeasti ihana värkki. Nyt en huku kuivuviin tai likaisiin pyykkeihin. Energiahukkakin koitetaan minimoida.
  
• lasten uimatreenit - kiva katsoa, miten lapsilla vauhti ja kunto kasvaa khisten. Tyttären ensimmäiset kisat 7.2. :') Pikkuinen. Nyt jo jännittää vietävästi.
  
• lumi - ei niin pimeää! Lapsilla on kivaa.
  
• musiikki - pitää selväjärkisenä suurimman osan aikaa
  
• miniläppäri - oikeasti helpottaa töitä. Hyötysuhde on parempi.
  
• päivät pitenevät!
  
• hiihtoloma - tuo rästitöiden tekemisen pyhä aika
  

Pakko listata välillä, etten heittäänny negatiiviseksi. Vaan mitäs sitä vinkumaan? Asia kerrallaan pois, niin jonain päivänä saa ihan lojua. :) Koeviikoista en silti pidä. Kamalasti tulee ylimääräsitä tekemistä niiden aikaan, vaikka luulisi juuri silloin olevan löysää. Phöh.
Ensi vuotta en ajattele. Ainakaan nyt. Jospa toukokuussa saisin valmistauduttua siihenkin jo vähän? Abit ja IB:t on aika paukku hoitaa ensikertalaiselle, mutta jos tekis paljon valmiiksi, niin ehkä se sitten keventää. Tietty keventää.

Toisaalta paljon energiaa vievä uusien ihmisten opettelu jää ensi vuonna aika vähäiselle, kun tulossa lienee vain 1-2 1. vuosikurssin ryhmää. Hyvä niin....

Tajusin tässä päivänä eräänä huolestua isututuksistani. Toivottavasti jalosyreenit kestävät. Toivottavasi syrikät jaksavat. Ja köynnäsruusuni! Hm. Uutta ei ehkä ensi kesänä tule (niinhän minä aina sanon.)