PAKINAPERJANTAI: Luotettavin ystävä?
Otan parhaan ystäväni illalla sänkyyn kanssani. Hän jaksaa lohduttaa silloinkin, kun en kestä enää yhtään enempää. Hänen lohduttavia sanojaan kuulen yhä uudelleen ja uudelleen. Hän maalaa mieleeni lohdullisia, tuttuja kuvia. Hän kertoo iltasadun, kun sitä tarvitsen, aforismin joskus toiste.
Hän on aina saatavilla. Aina. Viimeiseksi ennen nukahtamista käännän vielä yhden sivun. Suljen kannen ja käännän kylkeä. Saatan nukahtaa ystäväni kainalossani.
Hän on aina saatavilla. Aina. Viimeiseksi ennen nukahtamista käännän vielä yhden sivun. Suljen kannen ja käännän kylkeä. Saatan nukahtaa ystäväni kainalossani.
Tunnisteet: pakinaperjantai
posted by Laurier Rose | 20:59
10 Comments:
Se oli minunkin luoettavin ystäväni kunnes iän tuoma rappeuma silmissä syrjäytti lopulta sen lähes tyystin. Nyt pitää jo oikein paneutua jos meinaan pitempiä pätkiä keskittyä siihen.
Kirja on tosiaan mitä luotettavin ystävä ja allekirjoitan pakinasi täysin. Mutta kyllä sitä silloin tällöin tarvitsee toista ihmistäkin. Vaikka väittämään vastaan jos ei muuta.
Hukkaseni,
olen vähän pelännyt, mitä näölle käy iän myötä. Sitten pitää varmaan alkaa harastaa äänikirjoja (edellyttäen että kuulo on kunnossa).
Ally,
totta turiset. Kirjoista on seuraa yksinäisiin hetkiin, mutta mieluusti vietän hetkeni esimerkiksi ystävättären kanssa teetä lipitellen. Kirjasta on seuraksi kyllä, mutta inttämäänkään niistä ei tosiaan ole. :D
Samaa mieltä; kirja on ihana ystävä!
Kirja on kyllä kieltämättä hyvä ystävä. Se kertoo tarinoita, joita voi kuunnella. Tarinan voi keskeyttää ja jatkaa paremmalla ajalla. Kirja ei väitä vastaan eikä aiheuta tappeluita.
Hansun kanssa samaa mieltä. Mutta samoja ongelmia Hukan kanssa.
Allekirjoitan tämän myös! =)
Hei, kaikki kirjojen ystävät. ;) Arvelinkin meitä löytyvän monta.
Voi kuoreltaan kova tai sitten pehmeä, mikä nyt sattuu oma fiilis kulloinkaan olemaan, että millaisessa seurassa on hyvä olla :-)
Olli, aivan totta. :)))
Lähetä kommentti
<< Home