Onpas vaikea talvi. Oppilaat ovat ihania, mutta kun töitä vaan on niin hemmetin paljon. En jaksa pitää huolta itsestänikään oikein, mutta onneksi ei paljon huollettavaa olekaan. Itsessäni. Ja se ainoa, jota pitäisi huoltaa (se klöntti hartioiden välissä lepäilemässä), on ylityöllistetty. Klöntti kaipaa hiihtolomaa. Kohtahan se on.
Loma taitaa mennä voimia keräillessä taas. Olisi kiva, jos välillä jaksaisi tai ehtisi muutakin. Päivät venyvät melko pitkiksi jo työpaikallakin, mikä on suuri ero edellisiin. Onneksi päivät pitenevät jo, niin ei sentään pimeää ole kovin usein kotiin tullessa.
Miniläppäri on ollut aika näpsä töissä. Ei siis huono hankinta. Jostain kun saisin jonkun tehoprosessorin aivojeni tilalle, niin ehkäpä työtehokin paranisi. :P
Kolmannen jakson viimeinen rutistus on tänään, jos vain saisin homman hoidettua loppuun. Neljäs jakso alkoi jo, ja kädestä suuhun sitäkin tehdään. Varmaan olisi viisasta pistää pari viikkoa kesälomasta ensi vuoden opetuksen suunnitteluun. Jos vaikka sen abiryhmän hommat saisi hyvään vauhtiin jo kesällä, niin syksy lähtisi hieman kevyemmin liikenteeseen.
Toiveajattelua ehkä, mutta pakko varmaan koittaa. Ehkä viimeisen jakson aikana saisi jo tehtyä paljon, niin kesää jäisi enemmän itselle. Viitisen viikkoa tätä jaksoa vielä opetettavana kai, ja sitten kevenee lukujärjestys. (Huhhuh) Sitä odotellessa.
Mieliala on ollut aika syvällisen matala jo monta kuukautta. Ehkäpä ensi vuonna morkkis perheen "hylkäämisestä" on hallitumpi, kun miehellä kaiketi on vähemmän tunteja, niin hän ehtii viettää paremmin aikaa lasten kanssa. Taloutta se ei kaada, joten ehkäpä elämänlaatu paranee. Varmasti kannattaa.
Pitäisiköhän perustaa toinen blogi työviuraamiselle, ja rauhoittaa tämä vain kukille ja kodille? Pitäisi.
