Rokkenroll

Piti uimaan mennä aamulla, mutta mölypeli vei voiton. ;D Soitan Apulannan singlekokoelmaa kovaa, ja nautin. Eipä silti, kohta pitää lähteä vissiin töitäkin tekemään.

Katsoin daalianjuurakot läpi. Vau, mitä aarteita. :) Sain vinkin aiemmin, että Kauppilassa on vaikka itä kivaa. Taidanpa poiketa sielläkin viikonloppuna. Tiävvaik saisin seuraakin sinne. :)

Ihana päivä tulossa.

Rokkenroll

Tulipa sitten kuunneltua aivan mahtava keikka eilen illalla. Siis ei voi olla tottakaan!!! Odotin hyvää keikkaa, mutten mitenkään "mitään erikoista", onhan noita jo aika monta kertaa tullut käytyä katsomassa.
Porukkaa oli paikalla kuin pipoa. Keikka alkoi sopivan aikaisin, ja kesti juuri sopivan ajan. Setti oli aiwan loistawa. Uudelta levyltä tuli monta upeaa rallia, ja vanhoistakin kuulimme Minä olen voittaja, Hei hei mitä kuuluu, Mato, Ota minut mukaan, Viivakoodit, Jumala, Syöpä ja Pahempi toistaan. Joku varmasti unohtuikin listalta.

Keikan huvittavin yksityiskohta taisi olla takanani ollut nainen, joka esitti kimeän ujelluksen joka biisin jälkeen. Ujellus kesti, jua kesti, ja kesti... ja kesti, ja päättyi aina wouwouwouwou-tyyliseen huipennukseen. Uskomattomat keuhkot neidolla. :D Pyrki naurattamaan kolmannen kerran jälkeen.

Loppukaneettina: jos levy onkin aivan mahtava, keikka mäjäytti voimallisen sinetin pakettiin. Kyllä ne vaan osaavat rokata paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Näin on.

Ei voi kyllin ylistää.

Kuva on Apulannan viralliselta kotisivulta.

Apulanta

Taas löytyi levy, joka puhuttelee. Ei pelkästään puhuttele, vaan vie mukanaan. Sanoituksissa on taas Se Jokin. Jo edellinen levy Kiila osui jotenkin hermoon oman elämäntilanteen takia. Tämä tuntuu peesaavan hyvin tämänhetkistä tilannetta. Ehkä meillä on yhteneviä kokemuksia menneisyydessä.

Itse albumista: Esteettinen ulkoasu. Erityisen hienona pidän vihkosen takana löytyvä lyhyehkö kooste jokaisesta biisistä, johon kappaleen sanoma on hienosti kiteytetty.

Esimerkiksi kappaleesta Koneeseen kadonnut Wirtanen sanoo

"Oikeastaan kasvamme hyvin vähän. Tai oikeammin: kasvamme harvakseltaan. Kyse onkin sitten siitä, paljonko kerralla kiskaistaan ja mikä on sen hinta.Kasvamme vai selviydymme? Ehkä me olemme ruusupensaiden kaltaisia: kukimme paremmin/kauniimmin, kun meitä välillä vähän leikellään."

Niinpä.

Mikähän Apulannassa niin viehättää? En osaa yksilöidä mitään yhtä tiettyä asiaa. Aggressiiviset kitarat ovat minun makuuni. Ehkä kitaroissa on Apulannan vahvuus? Väksin alkaa tukka heilua musiikin tahtiin...
Edellistä albumia muistan kritisoitaneen, että on liian samanlaiset riffit kuin ennen. Höpöhöpö. Tai voi se totta olla, mutta miksi jostain niin hyvästä pitäisi luopua vain siksi, että edelliselläkin levyllä soitettiin raivokkaita riffejä? Pthyi, sanon minä moiselle kritiikille! (On hänellä toki oikeus mielipiteeseensä...)

Kuitenkin ne sanoitukset. Mies ei usein pidä niistä, vaan väittää sen kaltaisten sanoitusten syntyvän helposti. Mitenkähän on? Mielestäni Wirtanen osaa sanoa minimalistisesti paljon. Vai johtuuko sanoituksista pitämiseni siitä, että samastun niihin niin voimakkaasti?

Jaa-a. Kenpä tietäis sen.

Apulanta on Minun Musiikkiani. Kiitos taas herroille musiikista!

Kuva on Apulannan kotisivulta http://www.apulanta.fi