Jakson vaihtumista

Viides ja viimeinen jakso on alkamassa. Korjaan kokeita tukka suorana, laatimatta vielä yksi. Numerot kohdilleen ja viimeinen alkaa. :) Huah.

Tahtia haittaa sairastelu. Ei oma, mutta lasten. Mahatauti kippasi edellisviikonloppuna, ja nyt esikoisella on kuumetta ja räkis. Ei vaikuta kovin pahalta taudilta kuitenkaan.

Siivosin kuistia viikonloppuna. Remonttitarjous tuli. Enemmän hintaa kuin odotin, muttei kai liikaa. Kai. Pankista lissää rahaa. Pitäisi sitä ja tätä, mutta missä välissä. Kiire on molemmilla.

Jos nukkuisi, niin jaksaisi taas. Huhhei. Tule jo kevät! Tai odota hiukan vielä, että saan nämä raatamiset alta pois. Sitten. Kohta.

Kalmainen meno

Eipä tullut töitä tehtyä, ei. Viikonloppuna perheen nujersi mahatauti niin että oksat pois. Tänään olin töissä jo ihan jees, mutta kun väsyttää. JA tarttis jaksaa. Eikä maha huoli vielä kahvia kuin tipan. :PP Sen siitä saa kun addiktoi itsensä näin totaalisesti.



Noh, jos nyt muutakin kuin vikinää:

• Perheen lintubongausvihko on kiva. :) 22 erilaista tirpiäistä havaittu pihassa kesästä lähtien.
  
• tähän asti hauskin tipi on ollut joko puukiipijä tai pyrstötiäinen.
  
• meidän mustarastasherramme on palannut pihaan pomppimaan
  
• käpytikkakin on paukuttanut lampunkuuppia jo jokusen viikon. Talipallot ovat kiva välipala hälle.
  
• remppa alkaa kohta. On syytäkin, koska jälleen eilen jäimme [ilman näkyvää syytä] vaille lämmintä vettä saunassa. Kuka semmoisella? Askeesi rulz.
  
• rempan takia pitäisi jossin ihmeen välissä ehtiä tyhjentämään ulkorakennus ylimääräisestä moskasta. Kaikkea turhaa siellä pesii. Todennäköisesti ihan kirjaimellisesti.
  
• naapureilla on söpö koiranpentu. :) Tyyppi on vähän hämillään lumesta.
  
• hampaan juureen ilmaantunut patti oli [kuten oletinkin] hyvänlaatuinen, mutta hermostua pittää aina... Ihana hammaslääkäri päästi ilmaiseksi näytille ja vielä nopeasti. <3
  
• lapset tykkäävät uudesta uimaryhmästä.
  
• muistin tehdä KELAn kuntoutustukihakemuksen pojalle. Go me.
  

Riittikö positiiviset asiat? :D Pitää välillä oikein kaivaa että löytää, mutta onhan noita.

Facebookia mukaellen: Örp. Töitä.

Jollain tasolla olen tajunnut kevään tulleen. Linnut laulavat kun lähden töihin. On jumalattoman valoisaa. :) Kurreilla on menossa kevätvauhti. Säksätys kuuluu ja hännät nytkivät. Hauskaa. Pihasta on tullut vellikattila parissa päivässä.

Pakko se on uskoa. Pysyisi lumi kauemmin, kun en juuri nyt ehdi vielä mukaan kevääseen. Odottaisi vielä jokusen viikon, että koeviikko olisi ohi, numerot annettu, ja aikataulu vuoden kevein.
Lähden oppilaiden kanssa Sveitsiin vapun alla. CERN kutsuu. :) Paluu on vappuaattona. ;o Onneksi on viikonloppuvapaa silloin.... Kiva reissu tulossa, mutta järjestäminen on aika homma, vaikken sitä yksin puuhaakaan.

Harjoittelijat ovat piristäviä ja toisaalta iso vastuu. Välillä tuntuu, ettei minusta ole ohjaamaan ketään, ja välillä tuntuu loistavalta. Hommaa piisaa. Päivä, jolloin lukujärjestyksessä on yksi tunti, venyykin 8-17 koululla ja 17:30-02:00 kotona. Jösses. Ehkä olen vain liian tunnollinen. Jossain voisi varmaan oikaistakin.

Mahtia.

Päätin tänään oikein tehdä irtioton, ja lopetin työt ennen puoltayötä! Aion kaatua kohta naamalleni punkkaan. Huominen on tai ei ole pulkassa, mutta nyt piisaa. Emmää jaksa. Yksi nukuttu yö voi auttaa taas perjantaihin.

Viikonloppu menee kokeita laatiessa, koska koeviikko alkaa taas keskiviikkona (vai torstaina). Jos kerrankin olisin ajoissa valmis, enkä viimeisenä iltana. Herkullinen ajatus. oppilaille pitää veivata vielä kertaustehtäviä ja synteesejä kurssista, mutta kaiken kaikkiaan olen lähes aikataulussa. Miniläppäri on selkeästi auttanut organisoinnissa, eli jokainen tuhlattu sentti on ollut hyödyksi.

Perheessä surkuhupaisia uutisia, ja toisaalta kauhistuttaa. Jos innokas ope tekeekin lastensuojeluilmoituksen? :| No sitten tekee, eipä meiltä luurankoja kaapista löydy. Ei voi tähän selittää, mistä on kyse, mutta aika uskomatonta - itkisikö vai nauraisiko? Ensin jälkimmäistä, sitten ensimmäistä, ja kollegalle tänään vuodatin lounaalla. Sitten taas väsyneenä hetkenä ensimmäistä.

No kevät on jo täällä, ja aikataulu kevenee. Sitä odotellessa. Hullun ammatin olen hommannut, mutta on tässä puolensa.

Kukkarintamalla on suru-uutisia. Aloe kupsahti. Ilmeinen liikakastelu iski, kun sillä lailla mätäni jaloilleen. (Kauhee löyhkä. :D) Posliinikukka ei kasva eikä kuole. Onkohan se muumioitunut? Suka-aloe on piristynyt, ja tekee taas uutta vauvaa. kohta on vauvoja siellä täällä. :) Kukkavauvoja. Ja sukulaisvauva. <3
Anopinkieli ja anopinhammas pitävät hoitamistyylistäni. Samoin orkideat ovat vihreitä, vaikka kukkiminen onkin nihkeää. Pidän jostain syystä niiden juurakoistakin, joten olkoot kukkimatta. Välii, kun en kuitenkaan jouda niitä ihailemaan.

Jokohan sitä kohta jostain innostuisi? Nukkumisesta ainakin. *menijo* *kuarsaa*