Kiirettä pittää

Eipä ole tullut kirjoitettua. Puutarhahommatkin tosin seisovat vain... Kauppilasta löytyi kuitenkin lauantaina kaunista uutta, jahka suinkin ehdin kuoppaamaan ostokseni.Sunnuntaina iti ja piti, mutten ehtinyt. Ainoa väli oli sateinen, eikä motivoi lähteä mutakuoppaleikkiin.

Tänään ukkosti ja satoi rakeita taivaan täydeltä. Aika komea näytös. Otsonin käry nenässä seisoimme koko perhe portailla ihailemassa kaatosadetta. Pitänee putsata rännit - eivät vetäneet. ;D

Yrttipenkit saivat komeat peitteet. Joku puu metsästä räsähti palasiksi. Eipä huono show.
Työt ja uimahalli kaappaavat aika paljon aikaa, mutta eipä ole kelissäkään ollut paljon kehumista viime päivinä. Sopiihan tuo, että tulee tehttyä muutakinkuin pihahommia.

Josko tänä vuonna muistaisin syyslannoituksen? ;o

Kauhia?

Vie tuo työ ja muu elämä mennessään, ettei pihalle kerkiä, saati sitten blogia päivittämään. Pitää ilman muuta ehtiä raportoimaan leimupenkin kauneus ennen kuin joku sade sen vie. ;) Koitan tehdä parannuksen ja tilittää pihan tilanteen asap.

Vaan onpa mukava tehdä töitäkin! Puhkun intoa - ainakin toistaiseksi. Uimatreenit alkavat taas säännöllisesti tämän viikon lopulla, joten paluu arkeen tapahtui. *klonk* :D

Viimeisiä viedään

Helteen "kiusatessa" ihmisiä sammakotkin pakenevat aurinkoa. Tämä rupikonna havaittiin sormustinkukkien naapurustossa varjoa etsimässä. Vähän konnaa vissiin kameran kanssa hätistely sieppasi.
Helleviikko on ollut enemän kuin tervetullut. Etenkin näin kesän lopussa siitä nauttii lähes hysteerisesti, kun tietää kesän kohta väistyvän hallan ja pakkasen ja pimeyden alta. Alokuun pimeät illat ovat jo saapuneet.

Hätistys kaikille: Ensi yönä pitäis olla meteoriparven maksimi (Perseidit, hehheh). Katsokaa taivaalle!

Katsokaa myös kukkiinne. ;) "Paras" perhosbongausika lienee käsillä. Ainakin päiväperhosia on tullut nähtyä runsain mitoin. Suruvaipankin näin perjantaina urheilukentällä.
Neitoperhosia on runsaasti. Saisinpa pihalla pörräävän sudenkorennonkin ikuistettua. Se pentele on vain melkoisen vikkeläliikkeinen, eikä kamera ole ollut käsillä sopivasti.

Mitenkä on? Uutisista olen lukenut pörriäisiä lentelevän huomattavasti vähemmän kuin ennen. Puhuvat suorastaan joukkokadosta. Meidän pihallamme sen voi ehkä havaita. Viime vuoteen verrattuna karvapeppuja ja ampiaisia on selkesäti vähemmän kuin ennen. :( Toivottavasti ötökät toipuvat. Ampiaisia en nyt voi sanoa kaipaavani, mutta mehiläiset ja kimalaiset ovat melkoisen symppiksiä kavereita.

Nauttikaa kesästä!

Viimeistä lomaviikkoa viedään

Kamala kiirus on muka olevinaan. Helle on ihanaa ja auringonpaiste vielä ihanampaa. :)))) Viikot menevät uimisen parissa ja vähän kesän loppua surressa (samalla kun nautn siitä täysin siemauksin).

Puutarhassa on vähän seisahtunutta. Rikkaruohot alkavat luovuttaa tältä vuodelta, eikä oikein muuta tekemitä ole kuin suunnitella seuraavia projekteja. Tänään tosin pihasta lähti kaksi lähes pystyynkuollutta luumupuuta. Vähän surettaa puiden puolesta, mutta eipä niistä enää varsinaista iloa ollut. :| On vain niin kamala luopua isoista(kin) kasveista. *huokaus*

Vanhojen tilalle emme laita uusia. Emme ainakaan tänä vuonna, emmekä juuri vapautuneille sijoille. Jos uutta tulee, laitamme sen parempaan paikkaan.

Kuvia on kamera pullollaan, mutten ole saanut aikaiseksi tyhjentää sitä. ;) Toisella kerralla.

Terveisiä L. Rosen kotoa. ;D

Jaskan innoittamana kävin leikkimässä Meez.com:issa.

Reissukuvia Rügenistä ja muualtakin

Flicrissä on jokunen kuva enemmän, sekä suuremmat versiot tietenkin näistä. Julkisina vain ne, missä ei näy perhettä... Sorry. :p

Ajoimme Ruosin ja Tanskan läpi menomatkalla. Tanskassa majapaikan vieressä oli kivilouhimo. Löysimme fossiileita ja ihailimme pikkuisia sammakonpoikasia. ;) Vesi oli melkoisen jännän väristä. Pitää ottaa selvää, mistä väri johtui.

Auto lahosi menomatkalla Köpiksessä. Hoidon jälkeen voin kertoa syyn olleen sylinterin puolan. >:/ Taas. Mokoma romu.

Paikallinen arkkitehtuuri oli kaupungeissa tällaista. Erityisesti Binzissä oli näitä joka paikassa. Hienoja puuleikkauksia parvekkeissa. Vautsivau. Harvinaisempia olivat parvekelaatikot. Olisi kuvitellut moisten partsien houkuttelevan koristelemaan oikein kasveillakin. Kaunista joka tapauksessa.

Tällaista maisemaa oli majapaikkamme lähellä. Vähän kauempana maisemaa hallitsivat tammimetsät ja maissipellot. Todella idyllistä. Huumaa vähensi vähän runsaslukuinen turistilauma joka paikassa. Majapaikkamme oli sopivasti syrjässä, niin saimme siellä olla "rauhassa". Autoreissuilla juutuimme parikin kertaa ruuhkaan. Ei kannattaisi reissata sesonkiaikaan.

Niinikään majapaikkamme lähellä löytyi hiidenkiviä. Ilmeisesti suurin osa näistä oli muinaisia hautapaikkoja. Yhdessä kivikossa oli puu kasvanut hauskasti kivien välistä. Kanto näyttää halaavan vierustoveriaan. :) Ihmetyttää ajatella, miten kivikautiset asukkaat raijasivat valtavat paadet paikoilleen. :o

Tässä on näkymä kämppämme keittiön ikkunasta. Naapurin kanat taustalla. Edustalla naapurin piha. Kauniita kasveja olivat pihat täynnänsä, mutta vierastan paikallista tapaa tehdä puutarhasta ruutukaava-alue. Saksalaista säntillisyyttä? Kauniita ne kuitenkin olivat.

Lähdimme alustavasta suunnitelmasta poiketen Rügeniltä lautalla suoraan Trelleborgiin Etelä-Ruotsiin. Laiva oli edullinen ja säästi runsaasti bensaa, ajoaikaa ja hermoja. Voimme suositella. ;) Suomesta olisi saanut edullisia pakettimatkoja suoraan saarellekin. Harmi, ettemme tienneet etukäteen. Kuvassa on Sassnitzin pohjoispuolella oleva nähtävyys Köningsstuhle. Näköalapaikka, jossa käymisestä saa pulittaa 6e/hlö. ;D Kävimme aukioloajan ulkopuolella ilmaiseksi ja totesimme hinnan ylimitoitetuksi. Ei sieltä paljon muuta näkynyt kuin meri. Mereltä päin näköala on huomattavasti hienompi.

Ruotsin läpi ajoimme lauantaina ahkerasti ja kovaa. Tukholmaan pääsimme keskiyöllä, ja aamulla aikaisin Sea Windille. Oli aika uuvuttavaa, myönnetään. Laivamatka meni mieheltä Potteria lukiessa ja minulta kahvia juodessa. Sunnuntai-iltana pötpötimme satamasta kotiin, ja tämä näky oli 3km ennen kotia. ;) Saateenkaaren päässä on aarre, eikö?

Mainittakoon vielä niille, jotka jaksoivat loppuun asti, että maanantaiaamuna heräsin puhelinsoittoon rehtorilta, että sain kuin sainkin jatkaa sijaisena samassa paikassa ensi vuoden (ts. huhtikuun loppuun). Eipä olisi voinut mukavampi kotiinpaluu olla... :))))))