Laurier Rose

Nimi: Laurier Rose
Sijainti: Finland

Olen Puutarhafriikki... Hurahdin, kun ostimme oman talon vuonna 2001. Rakastan lukemista, erityisesti fantasiaa. Myös musiikki on lähellä sydäntäni. Olen luonteeltani lähinnä ENTJ, joten sovin hyvin opettajaksi. ;)

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

PAKINAPERJANTAI: Neliömetri tukkaa

Oletteko koskaan olleet elokuvissa Ison Tukan takana? Minä olen. Olen melkoisen lyhyt eläväinen, ja siksi Iso Tukka (tästälähin IT) saattaa häiritä tai jopa kokonaan estää elokuvanautinnon.

Ajatellaanpa:

Käyt elokuvissa melko harvoin ja olet juuri ostanut Kinopalatsin isoon saliin melkoisen kalliin lipun. Tätä elokuvaa olet odottanut jo ainakin puoli vuotta. Vessassa käyty, karkit ostettu, popparit kainalossa ja kokispullo taskussa. Bueno!

Virnistät ovimiehelle onnellisena, vaikka hän repii kauniin lippusi. Mitä väliä? Elokuvaahan tänne tultiin katsomaan. Ähellät paikallesi ja asettaudut eväinesi omalle penkillesi. Täydellistä. Onneksi tajusit tilata liput ennakkoon, niin sait parhaan paikan. Seuraat kansan vaellusta ovesta sisään omille paikoilleen.

Kohta se alkaa! Jalka vatkaa lattiaa. Popsit poppareita jännittyneenä.

Vaan mitä helvettiä? Tasan SINUN eteesi mättääntyy IT, eikä mikä tahansa IT, vaan IT potenssiin kaksi. Ei VOI olla noin iso tukka kellään elävällä. Pikaisen arvion perusteella tukan projektio sinun suuntaasi on noin puoli neliömetriä. Tältä etäisyydeltä se peittää likimain puolet laajakankaasta. Helvetinhelvetinhelvetti.

Vanhasta kokemuksesta voin kertoa, ettei tilanteessa oikeasti kompromissia synny, joten keräät kimpsusi ja kampsusi ja menet eturiviin ainoalle vapaalle paikalle, ja se siitä nautinnosta.

IT:n ja kaksimetristen ihmisten kanssa elokuvissa käytyäni tiedän kertoa, että ensi-illat ovat huono idea, ellet sitten satu olemaan kyseinen IT tai kaksimetrinen korsto. Tai mikä vielä parempaa, molempia yhtä aikaa.

Tunnisteet:

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

PAKINAPERJANTAI: Tositarinoita rakkaudesta

Ystäväni,
kunpa voisin ottaa surusi pois. Edes yhdeksi tunniksi. Minuutiksi! Vähän pyydetty, ja silti liikaa. Eihän se yllätys ollut, mutta silti täysin odottamaton. Miten kukaan voi valmistautua oman lapsensa menettämiseen?
Sieluni itkee puolestasi. Tunnen itseni täysin kykenemättömäksi auttamaan. Haparoin kuitenkin. Yritän. Pelkään, että sanon jotain väärin, ja satutan lisää.

--

Mieheni, kultaseni,
ketään muuta en huolisi. Lasteni isä. Sielunkumppani, vaikkei aina uskoisi. Eri puusta, vähän samastakin. Annoin sinulle nuoruuteni ja aikuisuuteni. Pidit niitä huolella ja hyvin. Annan vanhuutenikin.


--

Lapsoseni,
te senkin pikkuiset ihanat pirulaiset! Äitinne geenit saitte, selvästi isännekin. Vähän aina tekee mieli itkeä tirauttaa aina kun ajattelen teitä. Kaikki kolme olette omanlaisianne. Kamalia, ihania, kaikkea siltä väliltä. Rakkaita. Olen teistä ylpeä.

--

Ystävättäreni,
sanat eivät riitä. Tuntuu kuin en osaisi ikinä sanoa, miten paljon minulle merkitset. Toivottavasti tiedät sen. Miten usein jää kirjoittamatta, käymättä. Ajatuksissani olet silti joka ikinen päivä.
Toivottavasti ajatukseni yltävät lämpiminä sinulle asti silloinkin, kun emme ole olleet yhteydessä vähään aikaan.


--

Olisinpa sanoissani jouhevampi, selkeämpi, ilmaisevampi. Tuntuu ontolta. Vaisulta. Ensimmäinen tarina on liian tuore.

Tunnisteet:

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Vihertää siellä, vihertää täällä

Tämä vihertävä yllätys on enkelinsiipi. Etsiessäni tieteellistä nimeä törmäsin mielenkiintoiseen keskusteluun lajinmäärityksestä. Kyseessä lienee siis Begonia corallina 'Luzerna', jos oikein ymmärsin.
Hassu kukka. Aluksi en oikein pitänyt sen ulkonäöstä, mutta sittemmin olen tykästynyt siihen oikein todella. :) Kiitollinen kasvi kerta kaikkiaan. Saa hoitaa melkein miten huonosti vain, ja edelleen se voi hyvin. :-o Lisää tuommoisia.

Edelleen kutkuttaa Plantagenin ale, mutta sitkeästi vastustan. Onneksi on heti töissä kiire, ettei edes ehdi kaupoille. :D

Tunnisteet: